Tavoitteita vuodelle 2015

Noniin, nyt olisi siis tarkoitus tehdä vähän listaa ensi vuoden tavoitteista ja suunnitelmista. Aika paljon meidän tekemiset ja menemiset riippuu siitä, pääsenkö kouluun ensi syksynä ja mihin kouluun sitten pääsen. Voi olla että muutosten vuosi on edessä. :) 

Lilo

• agilityn aktiivista treenausta -> muutamat supermöllit?
• takapään hallintatreeniä
• hierojalle!
• terveenä pysyminen aka sormet ristissä toivotaan että lääkkeet toimivat jatkossakin
• paljon mätsäreitä
• rally-toko -kokeilu?

Norris

• näyttelykehien korkkaus, muutamia näyttelyitä kehityksen mukaan
• paljon mätsäreitä
• agilitykokeilua
• ruokavalio kuntoon, lisätään hieman raa'an määrää
• lihasten kasvattelua, paljon metsälenkkejä, uintia kesällä?
• terveenä pysyminen
• luustokuviin loppuvuodesta (tai alkuvuodesta 2016)

Meidän agilitytiimi <3

We're back!

Joululomat on nyt lomailtu ja viikonloppuna palattiin arkeen ja Helsinkiin. Viikko maalla hurahti aivan uskomattoman nopeasti! Norriksesta tykättiin ja Justuskin oli ihan fine, itseasiassa pojat riehuivat keskenään enemmän kuin Justus ja Lilo koskaan. Melkein joka päivä käytiin vapaana rallattelemassa läheisen tanssipaikan mailla ainakin sen tunnin verran ja pihalla kaikki kolme saivat juosta yhdessä niin paljon kuin jaksoivat. Koirillekin siis oikein irrotteluloma, mitä ne nyt muutaman kerran oli hihnassa koko viikon aikana. Takaisin tultiin lauantaina aamujunalla, kolme tuntia meni nopeasti ja Norppaeläimen kanssa oli oikein mukava matkustaa, se nukkui sylissä koko matkan, mitä nyt välillä vähän möngersi edestakaisin kun halusi katsella maisemia paremmasta asennosta. ;) Lilon kanssa oli tuon ikäisenä superrasittavaa matkustaa, autossa se vinkui ja tärisi, junassa sentään oli vähän rauhallisempi mutta sielläkin alkuun levoton ja bussissa oksensi lähes joka kerta. Norris on siihen verrattuna ihan unelma, ei kertaakaan oo tarvinnut murehtia yhtään. Lilokin on nykyään tosi rauhallinen, viiden tunnin ajomatkakaan ei tuntunut missään. 

Meidän alkuvuoden suunnitelmat meni vähän uusiksi kun kuskilta lähti kortti, mutta helmikuussa varmaan palaillaan jälleen aktiivisesti mätsäreiden ja agijuttujen pariin. Edessä olis nyt ainakin tammikuussa Turku KV, sinne tosin menen vain esittäjän ja henkisen tuen roolissa, kumpikaan koirista ei lähde mukaan. Norriksen kanssa viralliset kehät korkataan varmaan maaliskuussa, joko Lahdessa tai Turussa. Minä tunari unohdin sitten kokonaan tuon Kaapelitehtaan pentunäyttelyn, mutta toisaalta, säästyipähän taas rahaa. Haaveilen uusista heijastavista hihnoista ja Lilolle pitäisi ostaa uusi talvimantteli kun Norris perii tuon vanhan. Norris on myös sopivaa pantaa vailla, joku pistolukkopanta varmaan pitäisi hommata kun nuo puolikurkkarit tahtoo olla liian isoja tai eivät mahdu päästä läpi. Tai sitten oon ahkera ja kaivan ompelukoneen esille... 

No such thing as enough

Tällä viikolla mulla on ollut sellainen harvinainen asia kuin arkirutiini. Olen siis ollut vaparina töissä Fallkullassa koko viikon ja voin sanoa että oli ihan pikkuisen rankkaa eikä blogia ole enää iltaisin jaksanut päivittää. Nyt kuitenkin pieni päivityskuulumispostaus on paikallaan, sekalaista selostusta viimeaikojen tapahtumista. :)

Lilon kanssa ollaan nyt kolmesti käyty Maijun tunneilla ja nyt keskiviikkona oltiin Sportti Hurtalla itsenäisissä treeneissä. Nopeasti se oppii, mä vaan en itse oikein pysy perässä. Täytyy taas jatkaa treenailua joululoman jälkeen, mahdollisimman usein käydään Marian kanssa Maijun tunneilla ja muuten sitten itsenäistä puuhailua. Tässä hieman videomateriaalia:

Viime sunnuntaina lähdettiin Marian kanssa Etelä-Suomen shelttien järjestämälle pikkujoulushelttilenkille Luukkiin. Porukkaa oli paljon ja lenkki sujui oikein kivasti pienessä pakkasessa, luntakin oli maassa niin ei tarvinnut kuralätäköitä väistellä. Lilo ja Norris olivat molemmat vapaana koko lenkin, Lilo kulki lähinnä mun vieressä/kahden metrin säteellä ja Norris huiteli joukon etunenässä ja teki paljon uusia kavereita. Hienosti se kävi silti välillä tarkistamassa että olen mukana ja tuli heti luokse kutsuttaessa. :) Toki mulla oli koko ajan tiedossa että missä Norppaeläin menee, vaikkei ihan siinä kantapäillä pentu roikkunutkaan. 

Mindy, Bambi, Lilo ja Norris

Sellasta meillä viimeaikoina. :) Sunnuntaina lähdetään Etelä-Pohjanmaalle sukuloimaan jouluksi, saa nähdä mitä Norris tykkää pitkästä automatkasta. Tähän mennessä ei ole liikkumisessa ollut mitään ongelmia, mitäs nyt julkisissa yrittää änkeä jokaisen syliin. ;)

Voittaja 2014

Helsinki Winner 2014

Norriksen suuri kuulumispostaus

Pari viime postausta on ollut aika Lilokeskeisiä, joten raapustellaanpa välillä Norriksen kuulumisia. :)

Tosiaan Norpalla on ikää jo 6,5kk. Välillä tuntuu siltä että se on ollu tossa aina, ihan hassua että se on pyörinyt jaloissa vasta kolme ja puoli kuukautta. Kirjaimellisesti pyörinyt, Norriksella on tapana kulkea edellä, jäädä haistelemaan ja täntätä paikoillaan ja lopulta peruuttaa jalkojen välistä kun yritän pikkuherraa eteenpäin kannustaa. Jonain päivänä mä vielä kaadun naamalleni, kompastellut oon jo monta kertaa. :D Lilo on tosi tarkka omasta tilasta eikä vahingossakaan jää alle, niin tuossa on ollut vähän totuttelemista. 

Norris laihtui tuossa sairastelun aikana hieman ja nyt ollaan koko ajan vähitellen lisätty ruokamäärää, että saataisiin vähän massaa takaisin. Vatsa tuntuu pysyvän taas kunnossa, Inupekt fortea annetaan varmuuden vuoksi nyt kerran päivässä, sillä aikoinaan Lilonkin massu saatiin tasapainoon. Nyt ollaan siis voitu taas aika huoletta mussuttaa mitä vain. Nameina lenkeillä menee hyvin omat nappulat ja yleensä heitän taskuun myös jonkun kanatikun, josta irtoaa vähän tuoksua myös kuivempiin nappuloihin. Treeninameina sitten noita lihatikkuja tai nakkia. Aion tässä jossain vaiheessa kokkailla myös itse nameja, kunhan vaan inspiraatio iskisi. Herkkuvarastot alkaa olla tyhjenemään päin, viime vuonna ei tarvinnut paljon nameja ostella, Lilon mätsärivoittonamit riitti aika pitkälle. 

Lenkkeilty ollaan tässä lähipiirissä, tuossa ihan kivenheiton päässä on kivaa ulkoilualuetta, tosin kaipaisin kyllä jotain vähän isompaa ja hyväkuntoisempaa metsäreittiä, tuo lähimetsä alkaa olla niin törkeän näköinen, lasinsiruja ja muuta pientä ja isoa roskaa joka puolella. Ei siellä paljon viitsi lenkkeillä. Onneksi bussimatkan päässä on ihan kivankokoinen metsä ja kesäksi pieni uimapaikkakin. Täällä käytiin perjantaina Saimin ja Nopan kanssa aamulenkillä, ketterästi kolmikko pinkaisi jopa aavistuksen liukasta kalliota ylös, ja omistajat hieman vähemmän ketterästi perässä. :D Ollaan tehty myös vähän pitempiäkin lenkkejä ja tosiaan matkusteltu julkisilla. Norriksen hihnakäytös on mallia ihan ookoo, yksin se jo pysyy hiljaa suurimman osan ajasta, mutta haukkuu vielä vastaantuleville koirille. Pitäisi keksiä joku ultimateherkkunami joka olisi mielenkiintoisempi kuin muut koirat, tällä hetkellä tahtoo jäädä namit kakkoseksi. Enivei oon tyytyväinen että on edes välillä hiljaa, eikä hauku turhille asioille/esineille niinkuin Lilo. Ja reippaasti tulee haistelemaan jos joku pussi/kaatunut tolppa näyttää oudolta. 

Juurikaan temppuja/käskyjä Norrikselle en ole vielä opettanut. Varmasti se osaa sanat seiso, odota ja katso. En ole opettanut maahanmenoa enkä istumista, niitä ehtii kyllä myöhemminkin harjoittelemaan. Luoksetulo on ihan hyvällä mallilla. Kauhulla katselen välillä videoita puolivuotiaista pennuista jotka vetää suunnilleen TOKOn avoimen luokan liikkeitä kuin vettä vaan. Rehellisesti voin myöntää ettei musta oo kovin järjestelmälliseen treenailuun, me treenataan silloin kun siltä tuntuu, pidetään kerrat lyhyinä ja palkataan paljon. Toki perusasiat pitää olla kunnossa, mutta näin niinkuin kaiken ylimääräisen suhteen noudatetaan tuota mallia. Sitten jos joskus jotain tavoitteellisempia haaveita on, niin sitten katsellaan meidän treenirytmiä uudelleen, tottakai. 

Norriksen kanssa ei ole tällä hetkellä sen kummempia tavoitteita, yhteen pentunäyttelyyn olis vielä tarkoitus päästä ja keväällä sitten aloitellaan virallista näyttelyuraa jossain vaiheessa. Mätsäreihin mennään aina kun päästään. Ehkä käydään tutustumassa agilityhallin meininkiin, ainakin turisteilemaan mennään jossain vaiheessa. Mun lompakolle sopii tällä hetkellä hyvin tää yksi harrastus per koira -mentaliteetti, katellaan sit kesän jälkeen uudelleen kun tiedetään mihin päin Suomea meidän (ainakin muutamaksi vuodeksi) pysyvä majapaikka sijoittuu. Tarkempia ensi vuoden suunnitelmia kerron ihan erikseen omassa postauksessaan, eiköhän tässä ollut nyt romaania tarpeeksi tälle päivälle. :)

Tältä Norris näyttää aamuisen shelttilenkin jälkeen.

Yritetään saada tässä jossain vaiheessa vähän tuoreempaa ja parempilaatuista kuvamateriaalia Norriksestakin, tuo harmaa sää ei vaan oikein houkuttele ulos kuvaamaan. Kai sitä täytyy tässä jonain päivänä innostua. :)

If you never try, you'll never know

Tosiaan päästiin reilu viikko sitten kokeilemaan agilityä ensimmäistä kertaa. Pitkään on kyseinen laji kiinnostanut ja oon paljon erilaisia treeniblogeja seuraillut, mutta mua on aikaisemmin pidätelleet kaikki kuulemani kauhutarinat ja viimeaikoina lähinnä kyytien ja tilaisuuden puute. Pelkäsin myös Lilon menevän halliolosuhteissa samalla tavalla lukkoon kuin se on joskus näyttelytreeneissä mennyt. Oisko ollut vuosi sitten kun oltiin Tattiksen hallilla ja siellä laitettiin ilmaistointi tms. huriseva laite päälle ja tämähän sitten tärisi ja halusi ulos ja pakoon, ei pystynyt enää keskittymään mihinkään. Tää muisto on kanssa kummitellut ja estänyt mua ilmoittautumasta millekkään kursseille. Nyt kuitenkin pääsin jakamaan Maiju Korhosen yksityistunnin Marian kanssa, eihän näin hyvää tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Aattelin että jos Lilo ei kestä, niin sit ei kestä ja sit se on ainakin varmistettu.

Ja niin pääsi taas tämä neiti yllättämään! Lilohan oli ihan elementissään ja selvästi kyllä tykkäsi. Alkuun kokeiltiin vähän putkea ja hyppyestettä, mä opin Mariaa katsomalla mitä on valssaaminen ja kokeilin sitä vielä vähän itsekin. Koitettiin ensin palkata lelulla, mutta namit voitti. Videolta näkee että ohjaaja on vielä ihan pihalla, mutta eiköhän se tästä! :D Käydään varmaan nyt jatkossa mahdollisuuksien mukaan Maijun tunneilla ja katellaan miten tässä kehitytään. Videomateriaalista kiitos Malena & Maria!

On-off

Jippii! Norpan massu on rauhoittunut ja päästään taas normielämään kiinni. :) Oon vähän miettinyt tuon pistämistä kokonaan raa'alle, mutta sitä täytyy vielä miettiä. Ehkä sitten kun siirrytään aikuisruokavalioon, jos mentäis vielä pari kuukautta tällä 50/50 -mallilla. Lilppa taasen on päässyt vähän lihomaan tässä kuukauden sisällä, täytyy vähän pienentää nappulamäärää. Tosin mua ei haittaa jos sillä muutama gramma ylimääräistä on, sais nimittäin alkaa tota karvaa pikkuhiljaa kasvattamaan ettei jäädy talvella. Ultrien takia massu ajeltu ihan paljaaksi aika isolta alueelta kun sappirakkoa piti päästä katselemaan, kai sille on joku villapaita haettava/neulottava itse. 

Tällä hetkellä arvotaan Lilon juoksujen alkamista, sormet ristissä että tulis nyt mahdollisimman pian niin päästäis jouluksi maalle. Jos neiti päättää viivytellä niin sitten on edessä ensimmäinen kaupunkijoulu vuosiin. Not kiva. Tosiaan isovanhempieni shelttipoikaa Justusta ei ole leikattu, eikä toi kyläily väsyneen ja kiukuttelevan koiran kanssa oo kauheen kivaa. Ensi kesänä on sterkkaus edessä, sitten ei enää tarvii näitäkään murehtia. 

Tällä ei nyt ollut sen enempää punaista lankaa, lähinnä tulin kertomaan että meillä ollaan jälleen terveitä. :) Lilon uudesta aluevaltauksesta (agility) tulee ihan erikseen stooria tässä lähiaikoina. Messariviikonloppuun enää puoltoista viikkoa, sinne mennään tänä vuonna ilman koiraa, mutta mennään yhtä kaikki. Edessä myös kaukaisten ystävien treffailua ja viikonloppuvieras. ;)

Kantiskortti eläinlääkäriin, anyone?

Huokaisin aamulla mielessäni kun muistelin edellisen postauksen otsikkoa luututessani makkarin ja keittiön lattioita. Norriksella taas masu sekaisin, eikä nyt voi kyse olla ruuastakaan kun samalla kaavalla ollaan jo monta viikkoa porskutettu. Aamulla äiti kyseli neuvoja eläinlääkäriltä samalla kun käytti Lilon verikokeissa ja ell neuvoi madottamaan ja seurailemaan, jos kunto heikkenee niin lääkäriin. Onneksi Norppa on sentään ollut ihan oma pirteä itsensä ja ensilumipyrähdyksetkin hoitui Norppamaisella holtittomuudella. 

Norris ja ensilumi

Täytyy sanoa että tämä syksy on ollut koirallisen taipaleeni iloisin ja samalla surullisin jakso; Norris tuli taloon, kummatkin sopeutuivat tilanteeseen nopeasti, uusia ystäviä sekä minulle, että koirille. Kesällä jo alkanut Lilon sairastelu jatkui, nyt syksyllä löytyi lisää ongelmia ja vieläkin ollaan kysymysmerkkinä että mitä tämä on. Norriksen tapaturma kynnen kanssa ja sairastelu. Aamulla vielä itkin että älkää olko jooko kipeitä koko ajan. Nyt on kuitenkin iltaa kohden Norriksen vatsa rauhoittunut, toivottavasti riisikuurin ja madotuksen jälkeen helpottaa. Ei oo aina koiranomistajan elämä ruusuilla tanssimista, ei todellakaan. 

Sairaslomalaisen paluu

Tänään on herätty aikaisin ja torkutettu piiitkään kunnes tajusin varttia yli yhdeksän että olin sopinut Saimin ja Nopan kanssa treffit kymmeneksi. Siitä sitten pikavauhtia vaatteet päälle ja koirat hihnoihin. Oli kyllä mahtava lenkki, löytyi ihan uusi, hieno metsäreitti ihan tästä läheltä! Sinne vaan Norriksen motoriikkaa kehittämään, tuntuu että se on vähän ikäisiään jäljessä tuon tassu-episodin vuoksi.

Tosiaan lokakuun alussa Norris repi kyntensä lenkillä niin pahasti, että se jouduttiin poistamaan kokonaan. Lsäksi Norrikselle tuli pari päivää kynnen poiston jälkeen rajuja vatsaoireita saadusta kipulääkkeestä ja tämän takia juostiin taas eläinlääkärissä. Nyt vasta viime viikolla olen uskaltanut jättää tossun pois ja alkaa taas lenkkeilemään kunnolla ja koirakavereiden kanssa. En sitten tiedä olinko ylivarovainen, mutten halunnut ottaa riskiä, että vielä hennolle kynnenalulle sattuisi jotain. Norris myös laihtui jonkin verran tämän puolentoista kuukauden sairasloman aikana, ja nyt meillä onkin siis käynnissä tehoprojekti Norriksen kunnon kohottamiseksi. Tärkeintä on nyt saada vähän painoa ja pyöreyttä takaisin ja samalla kehittää tuota liikkumista, juurikin metsälenkeillä ja muuten vaihtelevassa maastossa.

Minulle vinkattiin tasapainotyynyn kanssa tehtävistä harjoituksista ja dobopallon ostamista olen myös miettinyt. Lilo on aina ollut suhteellisen ketterä ja liikkunut vaivattomasti, mutta on senkin lihaskunnossa parantamisen varaa. 

Aamulenkin jälkeen koirat kuukahtivat suorilta jaloilta unten maille ja sain rauhassa valmistautua iltapäivän vertsikokoukseen ja siinä sivussa tuijotella Frendejä Netflixistä. Lilolla piti olla aika verikokeisiin mutta se siirtyi huomiselle. Käytiin ennen lähtöä tekemässä pieni palloriehumislenkki koirapuistoon, heitin Lilon vielä kotiin ja lähdin Norriksen kanssa bussilla Fallkullaan. Pieni mies oli aivan huippu, ei tehnyt reilun kahden tunnin aikana mitään sisälle vaikka mattoja oli joka huoneessa! Norris pääsi myös viihdyttämään 4H-kerholaisia jotka saapuivat paikalle vähän ennen kokouksen loppua. On se vaan niin hieno! <3

Norppa tässä vielä vääräkorvaisena :)

Uusi alku

Heipsan!

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon, että nyt on pakko vaan nollata ja aloittaa alusta. :)

Nimeni on Elisa, olen 17-vuotias helsinkiläinen opiskelija ja koiraharrastaja. Koiraharrastuksen lisäksi olen mukana Fallkullan kotieläintilan toiminnassa. Toivon pääseväni keväällä iltalukioon opiskelemaan saadakseni hieman lisää miettimisaikaa ja jotain tekemistä päivisin. Jätin juuri normaalilukion kesken ja nyt on sitten edessä kevään yhteishaku tai vaihtoehtoisesti työnhaku ensi syksynä. Saa nyt nähdä, mihin elämä kuljettaa. :)

Suurin osa ajastani kuluu siis koirien parissa. Kesällä 2011 saimme ensimmäisen shelttimme, Lilon ja nyt elokuun alussa meille kotiutui minun ikioma shelttipoika Norris. Lilon kanssa ollaan harrasteltu lähinnä mätsäreitä ja näyttelyitä, kotitokoilua ja muuten vaan temppuilua. Viime perjantaina Norris täytti 6kk, pienen kanssa ei olla vielä paljon ehditty tekemään, peruskäytöstavat alkavat olla jotakuinkin hallussa ja näyttelykuviot ovat vielä kovassa treenissä. Molemmsta koirista löytyy lisäinfoa niiden omilta sivuilta. 

Blogi tulee sisältämään suurimmaksi osaksi koira- & eläinpainotteista asiaa, joskus väliin saattaa livahtaa muutama sana omasta ei-koiriin-liittyvästä elämästäni ja opiskelusta. 

Meidät löytää instagramista nimellä elisamariew_

Seems you're the only one who knows what it's like to be me 

Someone to face the day with, make it through all the rest with

- The Rembrandts, "I'll be there for you"