Never been better

Aivan ensimmäiseksi saanen ilmoittaa että Lilon sappirakko on toistaiseksi oikein hyvässä kunnossa ja todennäköisesti Lilo porskuttaa menemään lääkkeiden voimalla vielä monta vuotta! :D Tänään (tai siis eilen, jos tarkkoja ollaan) saatiin jännittää ihan tosissaan, olin satavarma että saadaan ruveta leikkausaikaa varaamaan... Itse en siis päässyt ell-käynnille mukaan, mutta kuulemma urheasti pieni shetlantilainen oli selviytynyt pelottavasta koitoksesta. Lilo sai juhlan kunniaksi uuden ihanan lintuvinkupallon, josta se innostui ihan valtavasti, niin paljon että lintu piti laittaa yöksi jäähylle kaapin päälle. ;)

Sitten vähän treenikuulumisia. Ollaan taas viime aikoina päästy aktiivisemmin treenaamaan agilityä kun Maria sai vihdoin kortin ajettua! Ollaan siis päästy lauantaisin itsenäisesti tekemään Sporttikselle ja käytiinhän me tuossa tammikuun lopulla Norriksen kanssa ensimmäistä kertaa Maiju Korhosen yksityistunnillakin. Mä yritän ryhdistäytyä seuranmetsästyksessä, jos sitten ensi syksynä viimeistään päästäis Norriksen kanssa johonkin ryhmään.

Videota treeneistä noin kuukauden takaa. Lilon kanssa ollaan tuon jälkeen oltu kaksi kertaa hallilla, Norriksen kanssa kolme. N on kehittynyt huimasti, se vähän jo tajuaa mun ohjaamista seurata. Munkin huitominen ja laukkaaminen on toivon mukaan jäämässä historiaan... Lilon kanssa saa tehdä vielä huimasti töitä ton irtoamisen kanssa, mutta eiköhän se siitä, viime viikon lauantaina tehtiin jo aika kivoja suoria pätkiä ilman että koira oli koko ajan jaloissa ja kädessä kiinni kyselemässä. 

Minulle vinkattiin avuksi tuohon näyttelyravaamisen opetteluun kosketuskeppiä ja sellainen lähti tilaukseen melkein heti seuraavana päivänä. Reilun viikon verran ollaan nyt aktiivisesti Norriksen kanssa treenailtu tuon kepukan kanssa ja täytyy kyllä sanoa että ravaaminen on parantunut huimasti! Ainakin kotona ja hallilla mennään jo aika kivasti hihna löysällä nättiä ravia eikä yritetä hirttäytyä joka toisella askeleella... Vielä treenaillaan tuota eteenpäin katsomista, pientä vilkuilua vielä esiintyy, plus täytyy pikkuhiljaa ottaa treeniin häiriötä mukaan. Kyllä tästä vielä näyttelypuudeli tulee!

Meillä kävi niin kurjasti, että Lilon rabiesrokote ehti mennä vanhaksi ennen kuin tajuttiin kurkata rokotuskorttia. Onneksi saatiin samalla hoidettua rokotus kun käytiin ultrassa. Muutamat mätsärit jää välistä, mutta onneksi niitä on varmasti tänä vuonna tulossa vielä enemmän kuin jaksaa käydä. ;)

Ehkä se sittenkin osaa

Ja juuri kun pääsin sanomasta ettei Lilon kanssa mikään onnistu niin eikös me vetäisty eilen mätsäristä JH2 ja aivan superhyvät treenit illalla Sporttiksella. Tuo koira onnistuu kyllä aina yllättämään, voi elämä. Tosiaan lauantaiaamu meni mätsärissä juosten, Mindy, Bambi ja Lilo pienissä aikuisissa PUN-, PUN- ja SIN-, JH:ssa peräti kakkosiksi! Vaihdossa tuli omistajansa perään itkeskelevä espanjanvesari, jonka kanssa ei yhteistyö ihan onnistunut, mutta muuten jäi kiva fiilis, Lilolla oli taas vaihteeksi hyvä päivä. Vähän meinasi nenä liimautua lattiaan mutta lammastikkujen voimalla porskutettiin eteenpäin. ;) 

Norriksella oli päivällä vähän masu löysällä (tänä aamuna jo ihan normaali) joten päätin jättää sen kotiin ja ottaa tällä kertaa Lilon treeniin mukaan. Tarkoitus oli tehdä ihan vain hyppytreeniä ja harjoitella omaa ohjaamista, mutta otettiin myös ihan pieniä helppoja hyppy-putki-hyppy -sarjoja ja oikein hienostihan Lilo tekee kunhan vaan mulla on ohjaaminen kunnossa. Se lukee todella tarkkaan mun kehonkieltä ja opettaa mua ihan hirmuisesti. On se jännä miten nää kaks on niin erilaisia, Norris juoksee ihan intopiukeena putkeen vaikka hallin toisesta päästä ohjattuna eikä välitä jos mun huiskimiset menee vähän niin ja näin, mutta Lilon kanssa taas saa olla tosi tarkkana. Toki toi Norriksen laput silmillä -asenne tulee jossain vaiheessa vaikeuttamaan tiettyjen asioiden opettelua mutta siitä ei murehdita vielä, ei meillä ole mikään kiire. Ajattelinkin että Lilo saa tulla nyt muutamiin seuraaviin treeneihin ja Norriksen kanssa keskitytään nyt jonkin aikaa näyttelyhommiin, Lahti ja Turku lähenee uhkaavasti. Eilen aloiteltiin kosketuskeppiin tutustuminen ja ensi viikon aikana olisi tarkoitus päästä jo sen avulla tuota ravaamista opettelemaan. 

Viikon päästä maanantaina lähtee Lilolta taas masuhaivenet, käydään kontrolliultrassa katsomassa vieläkö lääke vaikuttaa. Peukut pystyyn! :)

Harrastuspohdintaa

Tässä viimeaikoina treenatessa on välillä ihan ihmeellisiäkin ajatuksia pyörinyt mielessä. Esimerkiksi että seuraavaa koiraa voisi alkaa miettiä ihan täysin agilityn kannalta... Mites tässä nyt näin kävi? :D

© Malena Lindgren

Norris on osoittanut olevansa hurjan lahjakas ja lupaava agilitysheltti, se on estehakuinen, irtoaa hyvin ja mikä tärkeintä, tykkää hommasta ihan mielettömästi. Toki se on vielä nuori ja koska ohjaajakin on niin tuore harrastaja, tulee varmasti vielä kompastuskiviä ja matka mahdollisiin kisoihin voi olla pitkä. Hyvältä kuitenkin näyttää tässä vaiheessa. Keväällä keskitytään opettelemaan yhteistä kieltä ja tutustutaan lisää tähän meidän yhteistyökuvioon. Opetellaan lisää esteitä, keppejä aletaan katselemaan varmaan seuraavaksi ja tehdään paljon töitä lihasten kasvattamisessa. Loppukeväästä käydään ehkä muutamat putkirallit/supermöllit kokeilemassa. Seuraan ja johonkin treeniryhmään pääsy olis ihan huippujuttu, mutta luulen että se jää syksylle kun saan kortin ja auton käyttöön. 

Näyttelykäytös on vielä vähän hakusessa, sitä varten treenaillaankin nyt ahkerasti, ensimmäiset viralliset näyttelyt tulevatkin jo aika pian, maaliskuun lopulla! Kosketuskeppi lähti eilen tilaukseen, yritetään sen avulla saada tuo ravaaminen paremmalle mallille. Sillä on hieno liike ja hieno rakenne, mutta niitä on vaikea tuoda esiin kun koira riuhtoo hihnanpäässä kuin paraskin rodeoponi. ;) Näyttelyissä tullan tänä vuonna kiertämään aika ahkeraan, kesällä olisi suunnitelmissa kuukauden roadtrip pohjoiseen ja vähän mieli tekisi ulkomaillekin. Riippuu nyt vaan kyydeistä miten paljon päästään kiertämään. Loppuvuodesta tosiaan on jo todennäköisesti auto omasta takaa ja sitten pääsee reissaamaan huoletta. :)

Lilon kanssa mulla on tällä hetkellä todellinen motivaatiopula. Se perseilee ihan hävyttömästi hallilla, kuumuu ihan liikaa ja keskittyminen on tiessään heti parin toiston jälkeen. Oon vähän alkanut miettiä että ehkä toi ei oo sittenkään sen laji. Kyllä mä jatkossa otan Lilon hallille mukaan, mutta voi olla että sen kanssa jäädään möllitasolle. Tehdään vain niin paljon kuin tuntuu kivalta. Pari viikkoa sitten mulla meni ihan totaalisesti hermot ja teki vain mieli heittää koirat autoon ja istua nurkkaan murjottamaan. Lilon kanssa lopetettiin sitten siihen, otettiin vähän seuruuta, pari paikkista ja laskettiin vähän kierroksia. Hyvin se siitä rauhoittui, mutta jäi silti paha maku suuhun tuosta treenikerrasta. Oon nyt tällä viikolla tehnyt aika paljon tokoa sen kanssa ja harjoitellut kaukoja, voi olla että me lähdetäänkin ensi syksynä sitten tokoilemaan tai rally-tokoilemaan, jos ne olis vähemmän kuormittavia harrastuksia. Mätsäreissä tullaan Lilon kanssa kiertämään, siitä se tykkää ja on mätsäripaikallakin mun mielestä oikein kivassa mielentilassa, rauhallinen mutta silti innokas tekemään yhteistyötä. Näyttelyissähän me ei enää käydä kun puolen vuoden välein ajellaan masukarvat, ei viitsi puolikaljua koiraa viedä kehään. ;) Mä alan nyt etsimään taas Lilontreenausmotivaatiota ja yritetään päästä jotenkin eteenpäin tässä kevään ja kesän aikana, missä lajissa tahansa. Jos se laji ei ole agility, sitten ei ole ja ei voi mitään. Mä en väkisin ala tuon kanssa vääntämään, ihan sunnuntaiharrasteluahan sen kanssa pitikin tehdä.

Norris täytti tuossa lauantaina 9kk. Iiiso mies jo. Mä vähän jo mietiskelin että tekisi mieli ottaa tähän kolmas jo ensi vuonna, mutta toisaalta opiskelijabudjetilla ei kahden koiran kanssa harrastella kovin aktiivisesti. Katsellaan nyt rauhassa mitä tuosta Norpasta tulee. Mikään kiire mulla ei ole, luultavasti pennunetsintäänkin menee vuosi ellei kaksikin. :D Liloa odotettiin puolitoista vuotta, Norrista vuosi. Sen mä oon kuitenkin päättänyt että seuraava on narttu. Norris on ihana, just sen luontoinen koira kuin tahdoinkin, mutta en oo ihan varma jaksaisinko kahta Norrista talossa. :D

Lauantaiagit @ Sporttis

Käytiin tosiaan Norriksen kanssa lauantaina iltavirkkuilemassa Sporttikoirahallilla, Lilo sai jäädä kotiin juoksumasista potemaan. Mukana olivat myös Maria Mindyn ja Bambin kanssa ja Malena ja Milli-westie. Norriksen kanssa tehtiin pientä putkirallia, niinkuin lupailin ja pientä rapinamörköä lukuunottamatta sujui oikein hyvin! Tosiaan jossain kohtaa putken takaa kuului Norriksen mielestä joku hurrrjan pelottava ääni ja sille piti vähän huutaa ja puhista, mutta tästä päästiin yli ja putkittelu jatkui. Takaakiertoja tehtiin myös, kyllä tuo vaan oppii ihan mielettömän nopeesti. Ohjaaja vaan sekoaa jalkoihinsa joka toisella askeleella... :D Täytyy päästä ohjattuihin treeneihin Norriksenkin kanssa tässä lähiaikoina niin saadaan vähän vinkkejä ja opastusta tuohon treeniin, sen verran erilainen tämä pikkumies on Liloon verrattuna. 

Milli, Mindy, Bambi ja Norris

Postauksen kuvista kiitokset Malena Lindgrenille. :) Videota tulossa myöhemmin! 

Eilen käytiin Heidin ja Titon kanssa kahden tunnin iltametsälenkillä Jakomäessä, oli kyllä mielenkiintoinen reissu! Koirat kyllä tykkäs ja tänä aamuna tykkäsin minäkin kun sai nukkua vähän pidempään, pentu vain tuhisi vieressä. ;)

8kk hurmuri ♥

Tehokasta

onnistumisprossa ja osumatarkkuus

melko lailla huntissa ja energia tarttuu

Vuosi alkoi meillä oikeinkin tehokkaasti. Vietettiin tammikuun ensimmäinen viikonloppu Marialla tässä kaupungin toisella puolella, mm. kiivettiin vuorelle, treenattiin agilityä ja mätsäröitiin kaukana kotoa. :)

2.1. Astetta fiksumpi porukka ei olisi ehkä lähtenyt kello kuusi aamulla tihkusateessa ja pimeässä kiipeämään Vuosaaren huipulle, mutta onneksi meidän mukana ei ollut ketään astetta fiksumpaa. ;) Oli kyllä tämän reissun jälkeen sekä koirat että ihmiset ihan puhki, me taidettiin vaan maata koko loppupäivä.

3.1. Aamulla käytiin Lohjalla katselemassa kolmosluokan agikisoja ja illalla lähdettiin Sporttikoirahallille treenaamaan. Lilo on jo selvästi saanut homman idean selville, tosin meidän pitää ottaa joku tehoputkikuuri, enhän mä pysy tuon perässä mitenkään jos pitää jokaisen putken suulla käydä näyttämässä että tuonne. Norris tutustui hieman putkeen ja sinne se sujahti, jopa monta kertaa! Olin oikein iloisesti yllättynyt. Targetille palkkausta harjoiteltiin myös, Lilon olen joskus aikoja sitten opettanut käteen kiinni, siitähän nämä irtoamisongelmatkin nyt johtuu. Kaiken kaikkiaan oikein kiva treeni kuitenkin, Norris saa myös jatkossa tulla mukaan, oli sen verran lupaavan oloinen. ;)

4.1. Aamulla käännettiin nokat kohti Kangasalaa ja Taidogasta. Mätsärissä esitin itse koko nelikon, ja saikin siinä ketyt ja kepot olla vauhdilla jo seuraavaa koiraa laittamassa, hieman kiire tuli. Jäi kuitenkin kaikista tosi positiivinen fiilis! Päivän The Koira oli Mindy, neiti esiintyi kuin olisi kokenutkin kehäkettuilija ja kipusi sijalle PUN3. Norrikselle myös PUN, nauhakehässä ei enää sijoitusta. Lilolle PUN-, Bambille SIN-. Norriksen kanssa pitäisi käydä kyllä hiomassa noita liikkeitä jossain näyttelytreeneissä, sen verran kauheeta katseltavaa oli jälkikäteen videolta... Onneksi se seisoo tosi hienosti, takakorkeuskin on mun mielestä jo aikalailla hävinnyt.

Sellainen tehoviikonloppu meillä. :D Ja yksi tavoitekin tuli täytettyä, Norriksen ailitykokeilu. On mulla vaan hieno pieni mies. ♥

No such thing as enough

Tällä viikolla mulla on ollut sellainen harvinainen asia kuin arkirutiini. Olen siis ollut vaparina töissä Fallkullassa koko viikon ja voin sanoa että oli ihan pikkuisen rankkaa eikä blogia ole enää iltaisin jaksanut päivittää. Nyt kuitenkin pieni päivityskuulumispostaus on paikallaan, sekalaista selostusta viimeaikojen tapahtumista. :)

Lilon kanssa ollaan nyt kolmesti käyty Maijun tunneilla ja nyt keskiviikkona oltiin Sportti Hurtalla itsenäisissä treeneissä. Nopeasti se oppii, mä vaan en itse oikein pysy perässä. Täytyy taas jatkaa treenailua joululoman jälkeen, mahdollisimman usein käydään Marian kanssa Maijun tunneilla ja muuten sitten itsenäistä puuhailua. Tässä hieman videomateriaalia:

Viime sunnuntaina lähdettiin Marian kanssa Etelä-Suomen shelttien järjestämälle pikkujoulushelttilenkille Luukkiin. Porukkaa oli paljon ja lenkki sujui oikein kivasti pienessä pakkasessa, luntakin oli maassa niin ei tarvinnut kuralätäköitä väistellä. Lilo ja Norris olivat molemmat vapaana koko lenkin, Lilo kulki lähinnä mun vieressä/kahden metrin säteellä ja Norris huiteli joukon etunenässä ja teki paljon uusia kavereita. Hienosti se kävi silti välillä tarkistamassa että olen mukana ja tuli heti luokse kutsuttaessa. :) Toki mulla oli koko ajan tiedossa että missä Norppaeläin menee, vaikkei ihan siinä kantapäillä pentu roikkunutkaan. 

Mindy, Bambi, Lilo ja Norris

Sellasta meillä viimeaikoina. :) Sunnuntaina lähdetään Etelä-Pohjanmaalle sukuloimaan jouluksi, saa nähdä mitä Norris tykkää pitkästä automatkasta. Tähän mennessä ei ole liikkumisessa ollut mitään ongelmia, mitäs nyt julkisissa yrittää änkeä jokaisen syliin. ;)

If you never try, you'll never know

Tosiaan päästiin reilu viikko sitten kokeilemaan agilityä ensimmäistä kertaa. Pitkään on kyseinen laji kiinnostanut ja oon paljon erilaisia treeniblogeja seuraillut, mutta mua on aikaisemmin pidätelleet kaikki kuulemani kauhutarinat ja viimeaikoina lähinnä kyytien ja tilaisuuden puute. Pelkäsin myös Lilon menevän halliolosuhteissa samalla tavalla lukkoon kuin se on joskus näyttelytreeneissä mennyt. Oisko ollut vuosi sitten kun oltiin Tattiksen hallilla ja siellä laitettiin ilmaistointi tms. huriseva laite päälle ja tämähän sitten tärisi ja halusi ulos ja pakoon, ei pystynyt enää keskittymään mihinkään. Tää muisto on kanssa kummitellut ja estänyt mua ilmoittautumasta millekkään kursseille. Nyt kuitenkin pääsin jakamaan Maiju Korhosen yksityistunnin Marian kanssa, eihän näin hyvää tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Aattelin että jos Lilo ei kestä, niin sit ei kestä ja sit se on ainakin varmistettu.

Ja niin pääsi taas tämä neiti yllättämään! Lilohan oli ihan elementissään ja selvästi kyllä tykkäsi. Alkuun kokeiltiin vähän putkea ja hyppyestettä, mä opin Mariaa katsomalla mitä on valssaaminen ja kokeilin sitä vielä vähän itsekin. Koitettiin ensin palkata lelulla, mutta namit voitti. Videolta näkee että ohjaaja on vielä ihan pihalla, mutta eiköhän se tästä! :D Käydään varmaan nyt jatkossa mahdollisuuksien mukaan Maijun tunneilla ja katellaan miten tässä kehitytään. Videomateriaalista kiitos Malena & Maria!