sunnuntai 30. marraskuuta 2014

If you never try, you'll never know

Tosiaan päästiin reilu viikko sitten kokeilemaan agilityä ensimmäistä kertaa. Pitkään on kyseinen laji kiinnostanut ja oon paljon erilaisia treeniblogeja seuraillut, mutta mua on aikaisemmin pidätelleet kaikki kuulemani kauhutarinat ja viimeaikoina lähinnä kyytien ja tilaisuuden puute. Pelkäsin myös Lilon menevän halliolosuhteissa samalla tavalla lukkoon kuin se on joskus näyttelytreeneissä mennyt. Oisko ollut vuosi sitten kun oltiin Tattiksen hallilla ja siellä laitettiin ilmaistointi tms. huriseva laite päälle ja tämähän sitten tärisi ja halusi ulos ja pakoon, ei pystynyt enää keskittymään mihinkään. Tää muisto on kanssa kummitellut ja estänyt mua ilmoittautumasta millekkään kursseille. Nyt kuitenkin pääsin jakamaan Maiju Korhosen yksityistunnin Marian kanssa, eihän näin hyvää tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Aattelin että jos Lilo ei kestä, niin sit ei kestä ja sit se on ainakin varmistettu.

Ja niin pääsi taas tämä neiti yllättämään! Lilohan oli ihan elementissään ja selvästi kyllä tykkäsi. Alkuun kokeiltiin vähän putkea ja hyppyestettä, mä opin Mariaa katsomalla mitä on valssaaminen ja kokeilin sitä vielä vähän itsekin. Koitettiin ensin palkata lelulla, mutta namit voitti. Videolta näkee että ohjaaja on vielä ihan pihalla, mutta eiköhän se tästä! :D Käydään varmaan nyt jatkossa mahdollisuuksien mukaan Maijun tunneilla ja katellaan miten tässä kehitytään. Videomateriaalista kiitos Malena & Maria!

1 kommentti:

  1. Agility on niiiin kivaa :D! Siinä vaiheessa meno vasta paraneekin, kun koira rupee oikeesti oppimaan noi jutut ja ei tartte kun tyyliin sormi nostaa ja se vetäsee koko radan kuin vanha tekijä! Tsemii :D!

    VastaaPoista