Lomalle!

Vielä ehtii yhden postauksen raapustaa ennen kahden viikon kesälomaa :) Ollaan nyt ehditty melkein viikko oleilemaan täällä kotosalla, tosiaan koko kesä vietettiin Norpan kanssa vähän milloin missäkin, ehdittiin valtaamaan kivoja uusia alueita ympäri pk-seutua. Tai no, eihän kesä vielä ohi ole, nyt vaan loppuu laiskottelu ja alkaa jotain tapahtuakin. Huomenna tosiaan lähdetään maalle metsittymään, toivottavasti tämä kahden viikon irtiotto kaupunkiarjesta on koirille yhtä rentouttavaa kuin ihmisille. Junailu vähän jännittää, toivottavasti ei ole kovin paljon koirallisia kanssamatkustajia, voi tulla vähän stressaavat 4 tuntia. 

Tosiaan seuraavaan kahteen viikkoon ei postauksia tule, mutta elokuulla onkin sitten paljon kerrottavaa. Luumäki RN lähestyy, sinne lähdetään tällä kertaa vain Lilon kanssa, mutta Helsingin ryhmikseen elokuun lopulla olisi tarkoitus ilmoittaa molemmat. Nyt vaan ahkeraa nurmitreeniä Norrisille, voi olla poitsulla vähän keskittymisvaikeuksia, varsinkin kun tytöt on alkanu viime viikkoina kiinnostaa aina vaan enemmän. Lilo on ollut tavallista äreämpänä viime päivät, olisikohan sille ensimmäistä kertaa tulossa juoksut "ajallaan", eikä 9kk välein niin kuin yleensä... Ainakin karva on kadonnut jo aikoja sitten ja pientä kiharaa on jo reisissä havaittavissa... Kunhan talvelle kasvattaisi, vuoden loppuun onkin sitten vähän enemmän näyttelysuunnitelmia. 

Toissapäivänä oltiin Lilon kanssa mätsäröimässä taas pitkästä aikaa, pääsin tällä kertaa kuvaamaankin hieman enemmän kun ei sattunut tuttuja paikalle. Ihan järkyttävää kehäkäytöstä, koko ajan nenä maassa ja keskittyminen rakoili, silti tuloksena PUN4! Täytyy sanoa että olin yllättynyt, mutta kaipa se onnistui näyttämään parhaat puolensa juuri kun tuomari sattui meihin päin katsomaan. Kiva kun oli kerrankin miestuomari, tosi hyvää harjoitusta, Lilohan pelkäsi pentuna miestuomareita vieläkin enemmän kuin naisia. Ollaan kyllä pitkä matka kuljettu tuon käytöksen kanssa, ekassa näyttelyssä meinasi hypätä syliin pöydältä, nyt pysyy hienosti paikallaan, mitä nyt vähän nojailee poispäin. Toivottavasti yhtä hieno kehityskaari nähdään Norpankin kanssa ;) 

Kesäkaverit

Ollaan Norrisin kanssa asusteltu nyt pari viikkoa Espoossa pitämässä Titolle ja Pippuri-kissalle seuraa sillä aikaa kun Heidi käy töissä. Viikon päästä vaihtuu majapaikka Maunulaan, sinne mennään kissavahdeiksi kanssa. Norris on kissojen kanssa ihan fine, vähän piti puhista ja murista ekoina päivinä, nyt makailee ihan rauhassa vaikka Pippuri kulkisi ihan vierestä. Great! Ollaan treenailtu näyttelyjuttuja molempien kanssa ja Titon kanssa korkataan mätsärit torstaina. Norris saa vielä vähän odotella, elokuussa alkaa sillä mätsäriturnee. Talvellakin päästään nyt mätsäröimään kun saadaan se auto! Kyllä vaan saadaan vastaus moneen ongelmaan kun päästään syyskuusta eteenpäin niin paljon helpommin liikkumaan. ♥ 

Norrisin ja Lilon kanssa tosiaan olisi tarkoitus aloitella myös Rally-Tokoa talvella. Toko kiinnostaa myös paljon ja Lilon kanssa ollaan jotain treenailtukin, voi olla että jollekin tokokurssille eksytään myös. Agility saa nyt jäädä kunnes Norrisin kroppa on täysin kunnossa ja vähän vielä kehittyneempi. Luustohan sillä nyt on todistetusti kunnossa, mutta se on vielä aika huonossa lihaskunnossa. Ruoka alkaa jo tarttua, enää ei pistä kylkiluut käsiin rapsuteltaessa, mutta lihakset puuttuu. Uinti olisi tarkoitus aloittaa myös syksyllä, nyt alkuun käydään ihan uimalassa opettelemassa oikeaa tekniikkaa ja ensi kesänä päästään ehkä jo luonnonvesiin uiskentelemaan. :) Liloakin voisi uimalassa käyttää muutaman kerran. Syksylle on siis paljon suunnitelmia, kesä vietetään nyt lomaillen. ;)

We've only just begun

Tällä kertaa sekalaisia kuulumisia näin vaihtelun vuoksi :) Norriksen kanssa käytiin ensimmäistä kertaa hierojalla 31.3., Lemmikkikulmassa Virpi Liinojalla. Ulkona liikkeiden katselu ei oikein onnistunut, ainoa mitä niistä sai irti oli tuo laukassa pomppiva takapää, jonka olen itsekin pannut merkille lenkkeillessä. Hieronnassa sitten kävikin ilmi että takajalat ovat aika kireinä, alustavasti sovittiin että käydään kolme kertaa nyt aika tiuhaan tahtiin ja sitten katsellaan lähtevätkö jumit aukeamaan. Seuraava aika varattiin ensi tiistaille. Jäi kyllä positiivinen fiilis tuosta käynnistä, N rauhoittui lopulta yllättävän nopeasti ja taisi vähän tykätäkin käsittelystä ;) Saatiin myös vähän vinkkejä tuohon rähjäysongelmaan, sitä tuli vähän esiteltyä kun ulkona katsottiin liikkeitä...

Käytiin viime sunnuntaina ja eilen kiertämässä Jakomäen metsää, kokoonpanolla, minä, ystäväni Heidi, Norris ja Lilo, keskiviikkona mukaan liittyi vielä Heidin Tito-cockeri. Sunnuntaina tuli napsittua aika paljon kuvia, keskiviikkona mentiin sen verran myöhään että valoa ei enää riittänyt. Hieronnasta tuli kotiläksynä mm. paljon vapaana ulkoilua, joten noita metsä- & peltolenkkejä tullaan harrastamaan nyt reilusti. Lilo pysyy vapaana tosi hyvin, luotan siihen sen verran etten ota edes hihnaan vaikka toinen koira jossain kaukana menisikin, kontaktissa kuljetaan poispäin. Norriksen otan kiinni vaikken usko että sekään kauas lähtisi, mutta varmuuden vuoksi junnu pysyy vielä hihnassa kun on muita koiria lähettyvillä. Aika hiljaista oli molempina päivinä, yksi koira taisi tulla vastaan per lenkki. 

Meillä alkoi nyt tehokuuri tuon rähjäämisen kitkemiseksi. Meinasin jo vähän jäädä neljän seinän sisälle piiloon kun ihmiset alkoivat meille lenkeillä vihaisena huutelemaan, tästähän seurasi se että Norris alkoi herkemmin reagoimaan myös lähestyviin ihmisiin. Nyt oon tehnyt päivässä useamman lyhyen pikkulenkin naksuttimen kanssa ja palkannut aina kontaktista, tänään Norris tarjosi jopa liikkeessä kontaktia, mitä se ei juuri ikinä tee! Ensi viikolla päästään tekemään ohitustreeniä Noppa-sheltin kanssa, tästä se lähtee! 

Huomenna tehdään Heidin ja Titon kanssa pieni päiväreissu Lahteen ja mätsäreihin. Lilo on kolmikosta ainoa joka pääsee kehään asti, Tito ja Norris pääsevät kuunteluoppilaiksi totuttelemaan tilanteeseen. Tavoitteena olisi kesällä päästä kokeilemaan mätsäröintiä myös Titon kanssa :) Kiltii ja hyvin käyttäytyvä koira, mutta vieraat ihmiset vähän jännittää. Norris taas saa harjoitella häkkiin rauhoittumista ja kehän laidalla odottelua, nyt mullakaan ei ole samaa stressiä kuin Turussa kun ei kehään asti tarvitse mennä. Lilon kanssa on niin helppoa ja mukavaa kun tietää että se osaa. Odotan ihan innolla tämän kuukauden mätsäreitä, pitkästä aikaa pääsee taas Lilon kanssa harrastamaan aktiivisemmin. Agilityä tosiaan jatketaan varmaan syksyllä/talvella kun Norris on kuvattu ja paremmassa lihaskunnossa. Kesällä keskitytään pitkiin metsälenkkeihin ja mätsäreihin. Näyttelyitäkin on enää edessä Vaasa ensi viikonloppuna ja toukokuussa Harjavallassa ryhmis+erkkari -kombo, sitten meillä onkin näyttelytaukoa varmaankin ihan syyskuuhun asti. "Needs to mature!" kertoo kaiken, niinkuin kasvattaja sanoi. Ei oo vielä mun kakaralla paljon kehiin asiaa ;)

Norppa 10,5kk

Harrastuspohdintaa

Tässä viimeaikoina treenatessa on välillä ihan ihmeellisiäkin ajatuksia pyörinyt mielessä. Esimerkiksi että seuraavaa koiraa voisi alkaa miettiä ihan täysin agilityn kannalta... Mites tässä nyt näin kävi? :D

© Malena Lindgren

Norris on osoittanut olevansa hurjan lahjakas ja lupaava agilitysheltti, se on estehakuinen, irtoaa hyvin ja mikä tärkeintä, tykkää hommasta ihan mielettömästi. Toki se on vielä nuori ja koska ohjaajakin on niin tuore harrastaja, tulee varmasti vielä kompastuskiviä ja matka mahdollisiin kisoihin voi olla pitkä. Hyvältä kuitenkin näyttää tässä vaiheessa. Keväällä keskitytään opettelemaan yhteistä kieltä ja tutustutaan lisää tähän meidän yhteistyökuvioon. Opetellaan lisää esteitä, keppejä aletaan katselemaan varmaan seuraavaksi ja tehdään paljon töitä lihasten kasvattamisessa. Loppukeväästä käydään ehkä muutamat putkirallit/supermöllit kokeilemassa. Seuraan ja johonkin treeniryhmään pääsy olis ihan huippujuttu, mutta luulen että se jää syksylle kun saan kortin ja auton käyttöön. 

Näyttelykäytös on vielä vähän hakusessa, sitä varten treenaillaankin nyt ahkerasti, ensimmäiset viralliset näyttelyt tulevatkin jo aika pian, maaliskuun lopulla! Kosketuskeppi lähti eilen tilaukseen, yritetään sen avulla saada tuo ravaaminen paremmalle mallille. Sillä on hieno liike ja hieno rakenne, mutta niitä on vaikea tuoda esiin kun koira riuhtoo hihnanpäässä kuin paraskin rodeoponi. ;) Näyttelyissä tullan tänä vuonna kiertämään aika ahkeraan, kesällä olisi suunnitelmissa kuukauden roadtrip pohjoiseen ja vähän mieli tekisi ulkomaillekin. Riippuu nyt vaan kyydeistä miten paljon päästään kiertämään. Loppuvuodesta tosiaan on jo todennäköisesti auto omasta takaa ja sitten pääsee reissaamaan huoletta. :)

Lilon kanssa mulla on tällä hetkellä todellinen motivaatiopula. Se perseilee ihan hävyttömästi hallilla, kuumuu ihan liikaa ja keskittyminen on tiessään heti parin toiston jälkeen. Oon vähän alkanut miettiä että ehkä toi ei oo sittenkään sen laji. Kyllä mä jatkossa otan Lilon hallille mukaan, mutta voi olla että sen kanssa jäädään möllitasolle. Tehdään vain niin paljon kuin tuntuu kivalta. Pari viikkoa sitten mulla meni ihan totaalisesti hermot ja teki vain mieli heittää koirat autoon ja istua nurkkaan murjottamaan. Lilon kanssa lopetettiin sitten siihen, otettiin vähän seuruuta, pari paikkista ja laskettiin vähän kierroksia. Hyvin se siitä rauhoittui, mutta jäi silti paha maku suuhun tuosta treenikerrasta. Oon nyt tällä viikolla tehnyt aika paljon tokoa sen kanssa ja harjoitellut kaukoja, voi olla että me lähdetäänkin ensi syksynä sitten tokoilemaan tai rally-tokoilemaan, jos ne olis vähemmän kuormittavia harrastuksia. Mätsäreissä tullaan Lilon kanssa kiertämään, siitä se tykkää ja on mätsäripaikallakin mun mielestä oikein kivassa mielentilassa, rauhallinen mutta silti innokas tekemään yhteistyötä. Näyttelyissähän me ei enää käydä kun puolen vuoden välein ajellaan masukarvat, ei viitsi puolikaljua koiraa viedä kehään. ;) Mä alan nyt etsimään taas Lilontreenausmotivaatiota ja yritetään päästä jotenkin eteenpäin tässä kevään ja kesän aikana, missä lajissa tahansa. Jos se laji ei ole agility, sitten ei ole ja ei voi mitään. Mä en väkisin ala tuon kanssa vääntämään, ihan sunnuntaiharrasteluahan sen kanssa pitikin tehdä.

Norris täytti tuossa lauantaina 9kk. Iiiso mies jo. Mä vähän jo mietiskelin että tekisi mieli ottaa tähän kolmas jo ensi vuonna, mutta toisaalta opiskelijabudjetilla ei kahden koiran kanssa harrastella kovin aktiivisesti. Katsellaan nyt rauhassa mitä tuosta Norpasta tulee. Mikään kiire mulla ei ole, luultavasti pennunetsintäänkin menee vuosi ellei kaksikin. :D Liloa odotettiin puolitoista vuotta, Norrista vuosi. Sen mä oon kuitenkin päättänyt että seuraava on narttu. Norris on ihana, just sen luontoinen koira kuin tahdoinkin, mutta en oo ihan varma jaksaisinko kahta Norrista talossa. :D

Teinit...

Mä ihan tosissani sillon kolme vuotta sitten luulin että Lilo oli jotenkin erikoisrasittava pentu. Se haukkui kaikelle, tuhosi kirjoja ja konserttilippuja yksin ollessaan ja oli mun mielestä kauheen energinen. Pyhpah. Norrikseen verrattuna Lilo ei ollut mitään. Okei, Norris ei oo tuhonnut vielä mitään, vähän se yritti pari kuukautta sitten jatkaa tuota Lilon seinäremonttia, mutta ihan yhdestä-kahdesta kiellosta lopetti eikä oo sen jälkeen koskenu mihinkään. Lilo myös kiskoi pehmoleluilta korvia ja kaikkia mahdollisia irtoavia ulokkeita irti, Norris ei oo tätäkään tehnyt. Mutta voi herranjumala sillä ei virta lopu sitten millään. Sisällä se on ihan fine, ei riehu mitenkään erityisen paljon, mutta ulkona purkaa energiaa ihan turhiin ja tyhmiin juttuihin. Kiskoo hihnassa kuin paraskin vetokoira ja haukkuu kaikelle mitä vois pitää vähän jännänä. 

Mulla on tosta remmirähjäämisestä kokemusta, Lilolla on paha tapa huutaa myös. Lilolla se menee kuitenkin enemmän pelkoaggression piikkiin, se on selvästi arempi kuin Norris, sekä ihmisiä, koiria, että postilaatikoita täytyy välillä komentaa. Norriksella uskon tuon johtuvan enemmän tekemisenpuutteesta ja ihan vaan iästäkin, se alkaa olla vähän tollanen murkku&mörköikäinen. 

Oon koittanut väsyttää Norrista sisällä ihan treenaamalla ja antamalla ruuan nappulaosan aktivointipallossa. On se ehkä vähän auttanut, mutta selvästi tuo kaipaa paljon tekemistä. Huomenna käydään tasapainotyynyostoksilla ja aloitellaan sillä temppuilu, tänään tarttui Mustista ja Mirristä mukaan uusi naksutin niiden miljoonan kadonneen tilalle. Nyt alkaa kyllä tehotreenaus meillä, täytyy tuo ylimääräinen energia kanavoida johonkin järkevään. Huomenna olis taas mahdollisuus lähteä hallille treenaamaan, en oo vielä päättänyt otanko Liloa mukaan, periaatteessa juoksuisen saa pöksyjen kanssa viedä, mutta en tiedä kuinka halukas neiti on tekemään. Norris kyllä lähtee, katsekontaktitreeniä tekemään häiriöön ja kai me vähän jotain putkirallattelua voitais taas treenata :)

Pikku-Lilo ♥

We're back!

Joululomat on nyt lomailtu ja viikonloppuna palattiin arkeen ja Helsinkiin. Viikko maalla hurahti aivan uskomattoman nopeasti! Norriksesta tykättiin ja Justuskin oli ihan fine, itseasiassa pojat riehuivat keskenään enemmän kuin Justus ja Lilo koskaan. Melkein joka päivä käytiin vapaana rallattelemassa läheisen tanssipaikan mailla ainakin sen tunnin verran ja pihalla kaikki kolme saivat juosta yhdessä niin paljon kuin jaksoivat. Koirillekin siis oikein irrotteluloma, mitä ne nyt muutaman kerran oli hihnassa koko viikon aikana. Takaisin tultiin lauantaina aamujunalla, kolme tuntia meni nopeasti ja Norppaeläimen kanssa oli oikein mukava matkustaa, se nukkui sylissä koko matkan, mitä nyt välillä vähän möngersi edestakaisin kun halusi katsella maisemia paremmasta asennosta. ;) Lilon kanssa oli tuon ikäisenä superrasittavaa matkustaa, autossa se vinkui ja tärisi, junassa sentään oli vähän rauhallisempi mutta sielläkin alkuun levoton ja bussissa oksensi lähes joka kerta. Norris on siihen verrattuna ihan unelma, ei kertaakaan oo tarvinnut murehtia yhtään. Lilokin on nykyään tosi rauhallinen, viiden tunnin ajomatkakaan ei tuntunut missään. 

Meidän alkuvuoden suunnitelmat meni vähän uusiksi kun kuskilta lähti kortti, mutta helmikuussa varmaan palaillaan jälleen aktiivisesti mätsäreiden ja agijuttujen pariin. Edessä olis nyt ainakin tammikuussa Turku KV, sinne tosin menen vain esittäjän ja henkisen tuen roolissa, kumpikaan koirista ei lähde mukaan. Norriksen kanssa viralliset kehät korkataan varmaan maaliskuussa, joko Lahdessa tai Turussa. Minä tunari unohdin sitten kokonaan tuon Kaapelitehtaan pentunäyttelyn, mutta toisaalta, säästyipähän taas rahaa. Haaveilen uusista heijastavista hihnoista ja Lilolle pitäisi ostaa uusi talvimantteli kun Norris perii tuon vanhan. Norris on myös sopivaa pantaa vailla, joku pistolukkopanta varmaan pitäisi hommata kun nuo puolikurkkarit tahtoo olla liian isoja tai eivät mahdu päästä läpi. Tai sitten oon ahkera ja kaivan ompelukoneen esille... 

Norriksen suuri kuulumispostaus

Pari viime postausta on ollut aika Lilokeskeisiä, joten raapustellaanpa välillä Norriksen kuulumisia. :)

Tosiaan Norpalla on ikää jo 6,5kk. Välillä tuntuu siltä että se on ollu tossa aina, ihan hassua että se on pyörinyt jaloissa vasta kolme ja puoli kuukautta. Kirjaimellisesti pyörinyt, Norriksella on tapana kulkea edellä, jäädä haistelemaan ja täntätä paikoillaan ja lopulta peruuttaa jalkojen välistä kun yritän pikkuherraa eteenpäin kannustaa. Jonain päivänä mä vielä kaadun naamalleni, kompastellut oon jo monta kertaa. :D Lilo on tosi tarkka omasta tilasta eikä vahingossakaan jää alle, niin tuossa on ollut vähän totuttelemista. 

Norris laihtui tuossa sairastelun aikana hieman ja nyt ollaan koko ajan vähitellen lisätty ruokamäärää, että saataisiin vähän massaa takaisin. Vatsa tuntuu pysyvän taas kunnossa, Inupekt fortea annetaan varmuuden vuoksi nyt kerran päivässä, sillä aikoinaan Lilonkin massu saatiin tasapainoon. Nyt ollaan siis voitu taas aika huoletta mussuttaa mitä vain. Nameina lenkeillä menee hyvin omat nappulat ja yleensä heitän taskuun myös jonkun kanatikun, josta irtoaa vähän tuoksua myös kuivempiin nappuloihin. Treeninameina sitten noita lihatikkuja tai nakkia. Aion tässä jossain vaiheessa kokkailla myös itse nameja, kunhan vaan inspiraatio iskisi. Herkkuvarastot alkaa olla tyhjenemään päin, viime vuonna ei tarvinnut paljon nameja ostella, Lilon mätsärivoittonamit riitti aika pitkälle. 

Lenkkeilty ollaan tässä lähipiirissä, tuossa ihan kivenheiton päässä on kivaa ulkoilualuetta, tosin kaipaisin kyllä jotain vähän isompaa ja hyväkuntoisempaa metsäreittiä, tuo lähimetsä alkaa olla niin törkeän näköinen, lasinsiruja ja muuta pientä ja isoa roskaa joka puolella. Ei siellä paljon viitsi lenkkeillä. Onneksi bussimatkan päässä on ihan kivankokoinen metsä ja kesäksi pieni uimapaikkakin. Täällä käytiin perjantaina Saimin ja Nopan kanssa aamulenkillä, ketterästi kolmikko pinkaisi jopa aavistuksen liukasta kalliota ylös, ja omistajat hieman vähemmän ketterästi perässä. :D Ollaan tehty myös vähän pitempiäkin lenkkejä ja tosiaan matkusteltu julkisilla. Norriksen hihnakäytös on mallia ihan ookoo, yksin se jo pysyy hiljaa suurimman osan ajasta, mutta haukkuu vielä vastaantuleville koirille. Pitäisi keksiä joku ultimateherkkunami joka olisi mielenkiintoisempi kuin muut koirat, tällä hetkellä tahtoo jäädä namit kakkoseksi. Enivei oon tyytyväinen että on edes välillä hiljaa, eikä hauku turhille asioille/esineille niinkuin Lilo. Ja reippaasti tulee haistelemaan jos joku pussi/kaatunut tolppa näyttää oudolta. 

Juurikaan temppuja/käskyjä Norrikselle en ole vielä opettanut. Varmasti se osaa sanat seiso, odota ja katso. En ole opettanut maahanmenoa enkä istumista, niitä ehtii kyllä myöhemminkin harjoittelemaan. Luoksetulo on ihan hyvällä mallilla. Kauhulla katselen välillä videoita puolivuotiaista pennuista jotka vetää suunnilleen TOKOn avoimen luokan liikkeitä kuin vettä vaan. Rehellisesti voin myöntää ettei musta oo kovin järjestelmälliseen treenailuun, me treenataan silloin kun siltä tuntuu, pidetään kerrat lyhyinä ja palkataan paljon. Toki perusasiat pitää olla kunnossa, mutta näin niinkuin kaiken ylimääräisen suhteen noudatetaan tuota mallia. Sitten jos joskus jotain tavoitteellisempia haaveita on, niin sitten katsellaan meidän treenirytmiä uudelleen, tottakai. 

Norriksen kanssa ei ole tällä hetkellä sen kummempia tavoitteita, yhteen pentunäyttelyyn olis vielä tarkoitus päästä ja keväällä sitten aloitellaan virallista näyttelyuraa jossain vaiheessa. Mätsäreihin mennään aina kun päästään. Ehkä käydään tutustumassa agilityhallin meininkiin, ainakin turisteilemaan mennään jossain vaiheessa. Mun lompakolle sopii tällä hetkellä hyvin tää yksi harrastus per koira -mentaliteetti, katellaan sit kesän jälkeen uudelleen kun tiedetään mihin päin Suomea meidän (ainakin muutamaksi vuodeksi) pysyvä majapaikka sijoittuu. Tarkempia ensi vuoden suunnitelmia kerron ihan erikseen omassa postauksessaan, eiköhän tässä ollut nyt romaania tarpeeksi tälle päivälle. :)

Tältä Norris näyttää aamuisen shelttilenkin jälkeen.

Yritetään saada tässä jossain vaiheessa vähän tuoreempaa ja parempilaatuista kuvamateriaalia Norriksestakin, tuo harmaa sää ei vaan oikein houkuttele ulos kuvaamaan. Kai sitä täytyy tässä jonain päivänä innostua. :)