If you never try, you'll never know

Tosiaan päästiin reilu viikko sitten kokeilemaan agilityä ensimmäistä kertaa. Pitkään on kyseinen laji kiinnostanut ja oon paljon erilaisia treeniblogeja seuraillut, mutta mua on aikaisemmin pidätelleet kaikki kuulemani kauhutarinat ja viimeaikoina lähinnä kyytien ja tilaisuuden puute. Pelkäsin myös Lilon menevän halliolosuhteissa samalla tavalla lukkoon kuin se on joskus näyttelytreeneissä mennyt. Oisko ollut vuosi sitten kun oltiin Tattiksen hallilla ja siellä laitettiin ilmaistointi tms. huriseva laite päälle ja tämähän sitten tärisi ja halusi ulos ja pakoon, ei pystynyt enää keskittymään mihinkään. Tää muisto on kanssa kummitellut ja estänyt mua ilmoittautumasta millekkään kursseille. Nyt kuitenkin pääsin jakamaan Maiju Korhosen yksityistunnin Marian kanssa, eihän näin hyvää tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Aattelin että jos Lilo ei kestä, niin sit ei kestä ja sit se on ainakin varmistettu.

Ja niin pääsi taas tämä neiti yllättämään! Lilohan oli ihan elementissään ja selvästi kyllä tykkäsi. Alkuun kokeiltiin vähän putkea ja hyppyestettä, mä opin Mariaa katsomalla mitä on valssaaminen ja kokeilin sitä vielä vähän itsekin. Koitettiin ensin palkata lelulla, mutta namit voitti. Videolta näkee että ohjaaja on vielä ihan pihalla, mutta eiköhän se tästä! :D Käydään varmaan nyt jatkossa mahdollisuuksien mukaan Maijun tunneilla ja katellaan miten tässä kehitytään. Videomateriaalista kiitos Malena & Maria!

On-off

Jippii! Norpan massu on rauhoittunut ja päästään taas normielämään kiinni. :) Oon vähän miettinyt tuon pistämistä kokonaan raa'alle, mutta sitä täytyy vielä miettiä. Ehkä sitten kun siirrytään aikuisruokavalioon, jos mentäis vielä pari kuukautta tällä 50/50 -mallilla. Lilppa taasen on päässyt vähän lihomaan tässä kuukauden sisällä, täytyy vähän pienentää nappulamäärää. Tosin mua ei haittaa jos sillä muutama gramma ylimääräistä on, sais nimittäin alkaa tota karvaa pikkuhiljaa kasvattamaan ettei jäädy talvella. Ultrien takia massu ajeltu ihan paljaaksi aika isolta alueelta kun sappirakkoa piti päästä katselemaan, kai sille on joku villapaita haettava/neulottava itse. 

Tällä hetkellä arvotaan Lilon juoksujen alkamista, sormet ristissä että tulis nyt mahdollisimman pian niin päästäis jouluksi maalle. Jos neiti päättää viivytellä niin sitten on edessä ensimmäinen kaupunkijoulu vuosiin. Not kiva. Tosiaan isovanhempieni shelttipoikaa Justusta ei ole leikattu, eikä toi kyläily väsyneen ja kiukuttelevan koiran kanssa oo kauheen kivaa. Ensi kesänä on sterkkaus edessä, sitten ei enää tarvii näitäkään murehtia. 

Tällä ei nyt ollut sen enempää punaista lankaa, lähinnä tulin kertomaan että meillä ollaan jälleen terveitä. :) Lilon uudesta aluevaltauksesta (agility) tulee ihan erikseen stooria tässä lähiaikoina. Messariviikonloppuun enää puoltoista viikkoa, sinne mennään tänä vuonna ilman koiraa, mutta mennään yhtä kaikki. Edessä myös kaukaisten ystävien treffailua ja viikonloppuvieras. ;)

Kantiskortti eläinlääkäriin, anyone?

Huokaisin aamulla mielessäni kun muistelin edellisen postauksen otsikkoa luututessani makkarin ja keittiön lattioita. Norriksella taas masu sekaisin, eikä nyt voi kyse olla ruuastakaan kun samalla kaavalla ollaan jo monta viikkoa porskutettu. Aamulla äiti kyseli neuvoja eläinlääkäriltä samalla kun käytti Lilon verikokeissa ja ell neuvoi madottamaan ja seurailemaan, jos kunto heikkenee niin lääkäriin. Onneksi Norppa on sentään ollut ihan oma pirteä itsensä ja ensilumipyrähdyksetkin hoitui Norppamaisella holtittomuudella. 

Norris ja ensilumi

Täytyy sanoa että tämä syksy on ollut koirallisen taipaleeni iloisin ja samalla surullisin jakso; Norris tuli taloon, kummatkin sopeutuivat tilanteeseen nopeasti, uusia ystäviä sekä minulle, että koirille. Kesällä jo alkanut Lilon sairastelu jatkui, nyt syksyllä löytyi lisää ongelmia ja vieläkin ollaan kysymysmerkkinä että mitä tämä on. Norriksen tapaturma kynnen kanssa ja sairastelu. Aamulla vielä itkin että älkää olko jooko kipeitä koko ajan. Nyt on kuitenkin iltaa kohden Norriksen vatsa rauhoittunut, toivottavasti riisikuurin ja madotuksen jälkeen helpottaa. Ei oo aina koiranomistajan elämä ruusuilla tanssimista, ei todellakaan. 

Sairaslomalaisen paluu

Tänään on herätty aikaisin ja torkutettu piiitkään kunnes tajusin varttia yli yhdeksän että olin sopinut Saimin ja Nopan kanssa treffit kymmeneksi. Siitä sitten pikavauhtia vaatteet päälle ja koirat hihnoihin. Oli kyllä mahtava lenkki, löytyi ihan uusi, hieno metsäreitti ihan tästä läheltä! Sinne vaan Norriksen motoriikkaa kehittämään, tuntuu että se on vähän ikäisiään jäljessä tuon tassu-episodin vuoksi.

Tosiaan lokakuun alussa Norris repi kyntensä lenkillä niin pahasti, että se jouduttiin poistamaan kokonaan. Lsäksi Norrikselle tuli pari päivää kynnen poiston jälkeen rajuja vatsaoireita saadusta kipulääkkeestä ja tämän takia juostiin taas eläinlääkärissä. Nyt vasta viime viikolla olen uskaltanut jättää tossun pois ja alkaa taas lenkkeilemään kunnolla ja koirakavereiden kanssa. En sitten tiedä olinko ylivarovainen, mutten halunnut ottaa riskiä, että vielä hennolle kynnenalulle sattuisi jotain. Norris myös laihtui jonkin verran tämän puolentoista kuukauden sairasloman aikana, ja nyt meillä onkin siis käynnissä tehoprojekti Norriksen kunnon kohottamiseksi. Tärkeintä on nyt saada vähän painoa ja pyöreyttä takaisin ja samalla kehittää tuota liikkumista, juurikin metsälenkeillä ja muuten vaihtelevassa maastossa.

Minulle vinkattiin tasapainotyynyn kanssa tehtävistä harjoituksista ja dobopallon ostamista olen myös miettinyt. Lilo on aina ollut suhteellisen ketterä ja liikkunut vaivattomasti, mutta on senkin lihaskunnossa parantamisen varaa. 

Aamulenkin jälkeen koirat kuukahtivat suorilta jaloilta unten maille ja sain rauhassa valmistautua iltapäivän vertsikokoukseen ja siinä sivussa tuijotella Frendejä Netflixistä. Lilolla piti olla aika verikokeisiin mutta se siirtyi huomiselle. Käytiin ennen lähtöä tekemässä pieni palloriehumislenkki koirapuistoon, heitin Lilon vielä kotiin ja lähdin Norriksen kanssa bussilla Fallkullaan. Pieni mies oli aivan huippu, ei tehnyt reilun kahden tunnin aikana mitään sisälle vaikka mattoja oli joka huoneessa! Norris pääsi myös viihdyttämään 4H-kerholaisia jotka saapuivat paikalle vähän ennen kokouksen loppua. On se vaan niin hieno! <3

Norppa tässä vielä vääräkorvaisena :)

Uusi alku

Heipsan!

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon, että nyt on pakko vaan nollata ja aloittaa alusta. :)

Nimeni on Elisa, olen 17-vuotias helsinkiläinen opiskelija ja koiraharrastaja. Koiraharrastuksen lisäksi olen mukana Fallkullan kotieläintilan toiminnassa. Toivon pääseväni keväällä iltalukioon opiskelemaan saadakseni hieman lisää miettimisaikaa ja jotain tekemistä päivisin. Jätin juuri normaalilukion kesken ja nyt on sitten edessä kevään yhteishaku tai vaihtoehtoisesti työnhaku ensi syksynä. Saa nyt nähdä, mihin elämä kuljettaa. :)

Suurin osa ajastani kuluu siis koirien parissa. Kesällä 2011 saimme ensimmäisen shelttimme, Lilon ja nyt elokuun alussa meille kotiutui minun ikioma shelttipoika Norris. Lilon kanssa ollaan harrasteltu lähinnä mätsäreitä ja näyttelyitä, kotitokoilua ja muuten vaan temppuilua. Viime perjantaina Norris täytti 6kk, pienen kanssa ei olla vielä paljon ehditty tekemään, peruskäytöstavat alkavat olla jotakuinkin hallussa ja näyttelykuviot ovat vielä kovassa treenissä. Molemmsta koirista löytyy lisäinfoa niiden omilta sivuilta. 

Blogi tulee sisältämään suurimmaksi osaksi koira- & eläinpainotteista asiaa, joskus väliin saattaa livahtaa muutama sana omasta ei-koiriin-liittyvästä elämästäni ja opiskelusta. 

Meidät löytää instagramista nimellä elisamariew_

Seems you're the only one who knows what it's like to be me 

Someone to face the day with, make it through all the rest with

- The Rembrandts, "I'll be there for you"