Turku KV

Pitkästä aikaa taas maltan pysähtyä tänne blogin puolelle. Maaliskuun näyttelyt on näytelty, tosin niitä tulikin nyt kahden sijasta käytyä vain yhdessä, kun mahavaivat yllättivät Lahtea edeltävänä iltana. Turun reissu onnistui paremmin kuin hyvin, äänekkäästä esiitymisestä huolimatta olen erittäin tyytyväinen Norppaeläimeen. Nyt on edessä kaksi viikkoa tehokasta treeniä ja sitten lähdetään Vaasaan jossa nähdään taas kasvattajaakin pitkästä aikaa!

Tosiaan Turkuun lähdettiin perjantaina, paras ystävä Heidi oli ihana ja lähti mukaan apukäsiksi! N rauhoittui junassa lattialle nukkumaan ja heräili vain kurkkimaan olisiko ruokakärryssä hänellekkin jotain syötävää :) Perillä hämmästeltiin kun ei meinannut roskiksia löytyä keskustasta ollenkaan, matkalla juna-asemalta hotellille tuli yksi roskis vastaan. Iltapäivä meni syödessä, joen varrella lenkkeillessä ja telkkaria tuijottaessa. Norpalla meinasi tulla vähän tylsää kun leikkikaveri puuttui, mutta pitkän lenkin jälkeen pikkukoiraa väsytti sen verran että se käpertyi pian kerälle sängyn päälle tuhisemaan. Aamulla ei olisi millään huvittanut lähteä yhtään mihinkään, Norriskin oli sitä mieltä että joko lähdetään ilman kurapukua tai sitten ei lähdetä ollenkaan. Sitkeästi taaperretiin bussipysäkille ja helposti päästiinkin perille Messukeskukseen, ihan turhaan jännäsin että osataanko hypätä oikeaan bussiin. 

Norris pisti ihan ranttaliksi näyttelypaikalla, ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta herran läsnäolo. Toki tämä oli ensimmäinen iso näyttely, eikä jännityksestä tärisevä omistaja varmaan auttanut asiaa kovinkaan paljon... Suhteellisen kunnialla selvittiin kehään ja kehästä pois, liikkeestä ei tahdo vielä tulla mitään, mutta pöydällä antoi tuomarin tutkia oikein nätisti! Tarkalta brittituomarilta EH, täysin koirannäköisellä arvostelulla, oon oikein tyytyväinen!

Tuomari: John Carten, GBR

"Head and neck OK, light in bone and body. Correct in overall shape. OK in movement. Needs to mature!" JUN-EH

© Sari Sainio

© Sirpa Saari

© Sirpa Saari

© Sirpa Saari

Never been better

Aivan ensimmäiseksi saanen ilmoittaa että Lilon sappirakko on toistaiseksi oikein hyvässä kunnossa ja todennäköisesti Lilo porskuttaa menemään lääkkeiden voimalla vielä monta vuotta! :D Tänään (tai siis eilen, jos tarkkoja ollaan) saatiin jännittää ihan tosissaan, olin satavarma että saadaan ruveta leikkausaikaa varaamaan... Itse en siis päässyt ell-käynnille mukaan, mutta kuulemma urheasti pieni shetlantilainen oli selviytynyt pelottavasta koitoksesta. Lilo sai juhlan kunniaksi uuden ihanan lintuvinkupallon, josta se innostui ihan valtavasti, niin paljon että lintu piti laittaa yöksi jäähylle kaapin päälle. ;)

Sitten vähän treenikuulumisia. Ollaan taas viime aikoina päästy aktiivisemmin treenaamaan agilityä kun Maria sai vihdoin kortin ajettua! Ollaan siis päästy lauantaisin itsenäisesti tekemään Sporttikselle ja käytiinhän me tuossa tammikuun lopulla Norriksen kanssa ensimmäistä kertaa Maiju Korhosen yksityistunnillakin. Mä yritän ryhdistäytyä seuranmetsästyksessä, jos sitten ensi syksynä viimeistään päästäis Norriksen kanssa johonkin ryhmään.

Videota treeneistä noin kuukauden takaa. Lilon kanssa ollaan tuon jälkeen oltu kaksi kertaa hallilla, Norriksen kanssa kolme. N on kehittynyt huimasti, se vähän jo tajuaa mun ohjaamista seurata. Munkin huitominen ja laukkaaminen on toivon mukaan jäämässä historiaan... Lilon kanssa saa tehdä vielä huimasti töitä ton irtoamisen kanssa, mutta eiköhän se siitä, viime viikon lauantaina tehtiin jo aika kivoja suoria pätkiä ilman että koira oli koko ajan jaloissa ja kädessä kiinni kyselemässä. 

Minulle vinkattiin avuksi tuohon näyttelyravaamisen opetteluun kosketuskeppiä ja sellainen lähti tilaukseen melkein heti seuraavana päivänä. Reilun viikon verran ollaan nyt aktiivisesti Norriksen kanssa treenailtu tuon kepukan kanssa ja täytyy kyllä sanoa että ravaaminen on parantunut huimasti! Ainakin kotona ja hallilla mennään jo aika kivasti hihna löysällä nättiä ravia eikä yritetä hirttäytyä joka toisella askeleella... Vielä treenaillaan tuota eteenpäin katsomista, pientä vilkuilua vielä esiintyy, plus täytyy pikkuhiljaa ottaa treeniin häiriötä mukaan. Kyllä tästä vielä näyttelypuudeli tulee!

Meillä kävi niin kurjasti, että Lilon rabiesrokote ehti mennä vanhaksi ennen kuin tajuttiin kurkata rokotuskorttia. Onneksi saatiin samalla hoidettua rokotus kun käytiin ultrassa. Muutamat mätsärit jää välistä, mutta onneksi niitä on varmasti tänä vuonna tulossa vielä enemmän kuin jaksaa käydä. ;)