sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Ehkä se sittenkin osaa

Ja juuri kun pääsin sanomasta ettei Lilon kanssa mikään onnistu niin eikös me vetäisty eilen mätsäristä JH2 ja aivan superhyvät treenit illalla Sporttiksella. Tuo koira onnistuu kyllä aina yllättämään, voi elämä. Tosiaan lauantaiaamu meni mätsärissä juosten, Mindy, Bambi ja Lilo pienissä aikuisissa PUN-, PUN- ja SIN-, JH:ssa peräti kakkosiksi! Vaihdossa tuli omistajansa perään itkeskelevä espanjanvesari, jonka kanssa ei yhteistyö ihan onnistunut, mutta muuten jäi kiva fiilis, Lilolla oli taas vaihteeksi hyvä päivä. Vähän meinasi nenä liimautua lattiaan mutta lammastikkujen voimalla porskutettiin eteenpäin. ;) 

Norriksella oli päivällä vähän masu löysällä (tänä aamuna jo ihan normaali) joten päätin jättää sen kotiin ja ottaa tällä kertaa Lilon treeniin mukaan. Tarkoitus oli tehdä ihan vain hyppytreeniä ja harjoitella omaa ohjaamista, mutta otettiin myös ihan pieniä helppoja hyppy-putki-hyppy -sarjoja ja oikein hienostihan Lilo tekee kunhan vaan mulla on ohjaaminen kunnossa. Se lukee todella tarkkaan mun kehonkieltä ja opettaa mua ihan hirmuisesti. On se jännä miten nää kaks on niin erilaisia, Norris juoksee ihan intopiukeena putkeen vaikka hallin toisesta päästä ohjattuna eikä välitä jos mun huiskimiset menee vähän niin ja näin, mutta Lilon kanssa taas saa olla tosi tarkkana. Toki toi Norriksen laput silmillä -asenne tulee jossain vaiheessa vaikeuttamaan tiettyjen asioiden opettelua mutta siitä ei murehdita vielä, ei meillä ole mikään kiire. Ajattelinkin että Lilo saa tulla nyt muutamiin seuraaviin treeneihin ja Norriksen kanssa keskitytään nyt jonkin aikaa näyttelyhommiin, Lahti ja Turku lähenee uhkaavasti. Eilen aloiteltiin kosketuskeppiin tutustuminen ja ensi viikon aikana olisi tarkoitus päästä jo sen avulla tuota ravaamista opettelemaan. 


Viikon päästä maanantaina lähtee Lilolta taas masuhaivenet, käydään kontrolliultrassa katsomassa vieläkö lääke vaikuttaa. Peukut pystyyn! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti