We've only just begun

Tällä kertaa sekalaisia kuulumisia näin vaihtelun vuoksi :) Norriksen kanssa käytiin ensimmäistä kertaa hierojalla 31.3., Lemmikkikulmassa Virpi Liinojalla. Ulkona liikkeiden katselu ei oikein onnistunut, ainoa mitä niistä sai irti oli tuo laukassa pomppiva takapää, jonka olen itsekin pannut merkille lenkkeillessä. Hieronnassa sitten kävikin ilmi että takajalat ovat aika kireinä, alustavasti sovittiin että käydään kolme kertaa nyt aika tiuhaan tahtiin ja sitten katsellaan lähtevätkö jumit aukeamaan. Seuraava aika varattiin ensi tiistaille. Jäi kyllä positiivinen fiilis tuosta käynnistä, N rauhoittui lopulta yllättävän nopeasti ja taisi vähän tykätäkin käsittelystä ;) Saatiin myös vähän vinkkejä tuohon rähjäysongelmaan, sitä tuli vähän esiteltyä kun ulkona katsottiin liikkeitä...

Käytiin viime sunnuntaina ja eilen kiertämässä Jakomäen metsää, kokoonpanolla, minä, ystäväni Heidi, Norris ja Lilo, keskiviikkona mukaan liittyi vielä Heidin Tito-cockeri. Sunnuntaina tuli napsittua aika paljon kuvia, keskiviikkona mentiin sen verran myöhään että valoa ei enää riittänyt. Hieronnasta tuli kotiläksynä mm. paljon vapaana ulkoilua, joten noita metsä- & peltolenkkejä tullaan harrastamaan nyt reilusti. Lilo pysyy vapaana tosi hyvin, luotan siihen sen verran etten ota edes hihnaan vaikka toinen koira jossain kaukana menisikin, kontaktissa kuljetaan poispäin. Norriksen otan kiinni vaikken usko että sekään kauas lähtisi, mutta varmuuden vuoksi junnu pysyy vielä hihnassa kun on muita koiria lähettyvillä. Aika hiljaista oli molempina päivinä, yksi koira taisi tulla vastaan per lenkki. 

Meillä alkoi nyt tehokuuri tuon rähjäämisen kitkemiseksi. Meinasin jo vähän jäädä neljän seinän sisälle piiloon kun ihmiset alkoivat meille lenkeillä vihaisena huutelemaan, tästähän seurasi se että Norris alkoi herkemmin reagoimaan myös lähestyviin ihmisiin. Nyt oon tehnyt päivässä useamman lyhyen pikkulenkin naksuttimen kanssa ja palkannut aina kontaktista, tänään Norris tarjosi jopa liikkeessä kontaktia, mitä se ei juuri ikinä tee! Ensi viikolla päästään tekemään ohitustreeniä Noppa-sheltin kanssa, tästä se lähtee! 

Huomenna tehdään Heidin ja Titon kanssa pieni päiväreissu Lahteen ja mätsäreihin. Lilo on kolmikosta ainoa joka pääsee kehään asti, Tito ja Norris pääsevät kuunteluoppilaiksi totuttelemaan tilanteeseen. Tavoitteena olisi kesällä päästä kokeilemaan mätsäröintiä myös Titon kanssa :) Kiltii ja hyvin käyttäytyvä koira, mutta vieraat ihmiset vähän jännittää. Norris taas saa harjoitella häkkiin rauhoittumista ja kehän laidalla odottelua, nyt mullakaan ei ole samaa stressiä kuin Turussa kun ei kehään asti tarvitse mennä. Lilon kanssa on niin helppoa ja mukavaa kun tietää että se osaa. Odotan ihan innolla tämän kuukauden mätsäreitä, pitkästä aikaa pääsee taas Lilon kanssa harrastamaan aktiivisemmin. Agilityä tosiaan jatketaan varmaan syksyllä/talvella kun Norris on kuvattu ja paremmassa lihaskunnossa. Kesällä keskitytään pitkiin metsälenkkeihin ja mätsäreihin. Näyttelyitäkin on enää edessä Vaasa ensi viikonloppuna ja toukokuussa Harjavallassa ryhmis+erkkari -kombo, sitten meillä onkin näyttelytaukoa varmaankin ihan syyskuuhun asti. "Needs to mature!" kertoo kaiken, niinkuin kasvattaja sanoi. Ei oo vielä mun kakaralla paljon kehiin asiaa ;)

Norppa 10,5kk

Turku KV

Pitkästä aikaa taas maltan pysähtyä tänne blogin puolelle. Maaliskuun näyttelyt on näytelty, tosin niitä tulikin nyt kahden sijasta käytyä vain yhdessä, kun mahavaivat yllättivät Lahtea edeltävänä iltana. Turun reissu onnistui paremmin kuin hyvin, äänekkäästä esiitymisestä huolimatta olen erittäin tyytyväinen Norppaeläimeen. Nyt on edessä kaksi viikkoa tehokasta treeniä ja sitten lähdetään Vaasaan jossa nähdään taas kasvattajaakin pitkästä aikaa!

Tosiaan Turkuun lähdettiin perjantaina, paras ystävä Heidi oli ihana ja lähti mukaan apukäsiksi! N rauhoittui junassa lattialle nukkumaan ja heräili vain kurkkimaan olisiko ruokakärryssä hänellekkin jotain syötävää :) Perillä hämmästeltiin kun ei meinannut roskiksia löytyä keskustasta ollenkaan, matkalla juna-asemalta hotellille tuli yksi roskis vastaan. Iltapäivä meni syödessä, joen varrella lenkkeillessä ja telkkaria tuijottaessa. Norpalla meinasi tulla vähän tylsää kun leikkikaveri puuttui, mutta pitkän lenkin jälkeen pikkukoiraa väsytti sen verran että se käpertyi pian kerälle sängyn päälle tuhisemaan. Aamulla ei olisi millään huvittanut lähteä yhtään mihinkään, Norriskin oli sitä mieltä että joko lähdetään ilman kurapukua tai sitten ei lähdetä ollenkaan. Sitkeästi taaperretiin bussipysäkille ja helposti päästiinkin perille Messukeskukseen, ihan turhaan jännäsin että osataanko hypätä oikeaan bussiin. 

Norris pisti ihan ranttaliksi näyttelypaikalla, ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta herran läsnäolo. Toki tämä oli ensimmäinen iso näyttely, eikä jännityksestä tärisevä omistaja varmaan auttanut asiaa kovinkaan paljon... Suhteellisen kunnialla selvittiin kehään ja kehästä pois, liikkeestä ei tahdo vielä tulla mitään, mutta pöydällä antoi tuomarin tutkia oikein nätisti! Tarkalta brittituomarilta EH, täysin koirannäköisellä arvostelulla, oon oikein tyytyväinen!

Tuomari: John Carten, GBR

"Head and neck OK, light in bone and body. Correct in overall shape. OK in movement. Needs to mature!" JUN-EH

© Sari Sainio

© Sirpa Saari

© Sirpa Saari

© Sirpa Saari

Never been better

Aivan ensimmäiseksi saanen ilmoittaa että Lilon sappirakko on toistaiseksi oikein hyvässä kunnossa ja todennäköisesti Lilo porskuttaa menemään lääkkeiden voimalla vielä monta vuotta! :D Tänään (tai siis eilen, jos tarkkoja ollaan) saatiin jännittää ihan tosissaan, olin satavarma että saadaan ruveta leikkausaikaa varaamaan... Itse en siis päässyt ell-käynnille mukaan, mutta kuulemma urheasti pieni shetlantilainen oli selviytynyt pelottavasta koitoksesta. Lilo sai juhlan kunniaksi uuden ihanan lintuvinkupallon, josta se innostui ihan valtavasti, niin paljon että lintu piti laittaa yöksi jäähylle kaapin päälle. ;)

Sitten vähän treenikuulumisia. Ollaan taas viime aikoina päästy aktiivisemmin treenaamaan agilityä kun Maria sai vihdoin kortin ajettua! Ollaan siis päästy lauantaisin itsenäisesti tekemään Sporttikselle ja käytiinhän me tuossa tammikuun lopulla Norriksen kanssa ensimmäistä kertaa Maiju Korhosen yksityistunnillakin. Mä yritän ryhdistäytyä seuranmetsästyksessä, jos sitten ensi syksynä viimeistään päästäis Norriksen kanssa johonkin ryhmään.

Videota treeneistä noin kuukauden takaa. Lilon kanssa ollaan tuon jälkeen oltu kaksi kertaa hallilla, Norriksen kanssa kolme. N on kehittynyt huimasti, se vähän jo tajuaa mun ohjaamista seurata. Munkin huitominen ja laukkaaminen on toivon mukaan jäämässä historiaan... Lilon kanssa saa tehdä vielä huimasti töitä ton irtoamisen kanssa, mutta eiköhän se siitä, viime viikon lauantaina tehtiin jo aika kivoja suoria pätkiä ilman että koira oli koko ajan jaloissa ja kädessä kiinni kyselemässä. 

Minulle vinkattiin avuksi tuohon näyttelyravaamisen opetteluun kosketuskeppiä ja sellainen lähti tilaukseen melkein heti seuraavana päivänä. Reilun viikon verran ollaan nyt aktiivisesti Norriksen kanssa treenailtu tuon kepukan kanssa ja täytyy kyllä sanoa että ravaaminen on parantunut huimasti! Ainakin kotona ja hallilla mennään jo aika kivasti hihna löysällä nättiä ravia eikä yritetä hirttäytyä joka toisella askeleella... Vielä treenaillaan tuota eteenpäin katsomista, pientä vilkuilua vielä esiintyy, plus täytyy pikkuhiljaa ottaa treeniin häiriötä mukaan. Kyllä tästä vielä näyttelypuudeli tulee!

Meillä kävi niin kurjasti, että Lilon rabiesrokote ehti mennä vanhaksi ennen kuin tajuttiin kurkata rokotuskorttia. Onneksi saatiin samalla hoidettua rokotus kun käytiin ultrassa. Muutamat mätsärit jää välistä, mutta onneksi niitä on varmasti tänä vuonna tulossa vielä enemmän kuin jaksaa käydä. ;)