Pikaista näyttelypäivitystä

Pikkuisen on venähtänyt blogin kesäloma ja tulee venymään vielä jonkin aikaa. Parin viikon päästä on muutto edessä ja voi olla ettei bloggailulle jää tässä pakkailun, koulun ja töiden lomassa aikaa. Nyt kuitenkin päivittelyä kesän viimeisistä näyttelyistä.

Elokuussa käytiin siis kahdesti näyttelemässä, 2.8. Luumäen ryhmikseen lähdettiin vain Lilon kanssa. Aika pienin odotuksin, vaikka koiramäärä ei päätä huimannut, oli avonarttujen luokka taas tottakai suurin ja Lilo ihan bikinikunnossa. Olin juuri ennen kehää ehtinyt seurueelleni selittää kuinka olisin iloinen jos Lilo saisi tänä vuonna edes ensimmäisen SA:nsa ja kun kilpailuluokasta sitten poistuttiin ykköspaikan ja SA:n kautta, olin jo onneni kukkuloilla. PN-kehässä oltiin ensin vähän hukassa ja Anni saikin kehän laidalta meitä opastaa ennen kuin löysimme omalle paikallemme. Muutaman kerran pyörittiin ja meidät osoitettiin kakkospaikalle. Tajusin Lilon saaneen juuri SERTin vasta kun Anni syöksyi halaamaan ja samaan aikaan sinivalkoista ruusuketta työnnettiin käteeni. Nyt vasta aloin uskoa sen mitä Anni oli jo puoli vuotta yrittänyt takoa päähäni; minulla on oikeasti ihan hyvännäköinen koira!

Tuomari: Tarja Löfman

"4v. Feminiininen narttu, jolla oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä purenta ja pigmentti. Kaunisilmeinen pää, jossa oikea pituus ja yhdensuuntaiset linjat. Hyvin kulmautunut edestä. Riittävän pitkä kaula. Rintakehä on hieman kapea, mutta oikean pituinen. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkuu sivulta hyvin, etuaskel voisi olla tiiviimpi. Tänään niukassa karvassa." AVO-ERI AVK1 SA PN2 SERT

Helsingin ryhmikseen lähdettiin sitten hieman suuremmalla jännityksellä, joka tosin johtui lähinnä tuosta Norpanpoikasesta. Tulosten suhteen en stressannut, olin ilmoittanut Norrisin näin "kotinäyttelyyn" ihan vain nähdäkseni missä mennään ja kannattaako sitä ilmoittaa loppuvuoden suurempiin näyttelyihin. Sain nakitettua Annin Norrisin kanssa kehään ja pysyttelin itse vähän kaempana kuvaamassa koitoksen ajan. Norppa käyttäytyi yllättävän hyvin, mitä nyt liikkui nenä maassa, mikä oli odotettavissa, nurmikolla kun oltiin. Ravasi kuitenkin! Tuomari sanoikin että ERI jäi liikkeistä kiinni, eipä siis muuta kuin harjoittelemaan! Arvostelusta olen niin ylpeä, kyllä tuosta vielä hyvä tulee kunhan vähän kasvaa ja saa järkeä päähän ;) Lilon kanssa kehäily sujui vielä normaaliakin paremmin, kuumalla säällä oli rauhoittava vaikutus eikä edes maan haistelu kiinnostanut, mikä oli tietysti erittäin positiivinen juttu! Ja jälleen avonarttujen ykkönen SA:n kera!

Tuomari: Tuula-Maija Tammelin

Norrisin arvostelu:

"15kk, sopivan kokoinen hyvin esiintyvä ja esitetty tasapainoinen uros. Kaunis pää ja ilme. Kulmaukset saisivat olla hieman syvemmät, hyvä ylälinja ja lantion kaari. Kauniisti kunnostettu. Liikkuu innokkaasti, askel saisi olla tehokkaampi." JUN-EH JUK2

Lilon arvostelu:

"Tyylikäs narttu, tasapainoinen ilmeikäs pää, erinomaiset korvat. Tyylikäs, sopiva luusto. Erittäin hyvä ylälinja ja lantion kaari. Hyvä turkin laatu. Liikkuu vaivattomasti ja tehokkaasti. Esiintyy vapaasti." AVO-ERI AVK1 SA PN3 VASERT

Tästä on hyvä jatkaa loppuvuoden näyttelyitä kohti. Seinäjoki, Jyväskylä ja Messari ovat tällä hetkellä mietinnässä, saa nähdä miten koirat näihin ilmoitan. Jonnekkin kai pitäisi se Norriskin saada, paljon saadaan kyllä syksyn ja talven aikana mätsäreissä juosta.

Lilon kuvista kiitos Anni Hautala!

Lomalle!

Vielä ehtii yhden postauksen raapustaa ennen kahden viikon kesälomaa :) Ollaan nyt ehditty melkein viikko oleilemaan täällä kotosalla, tosiaan koko kesä vietettiin Norpan kanssa vähän milloin missäkin, ehdittiin valtaamaan kivoja uusia alueita ympäri pk-seutua. Tai no, eihän kesä vielä ohi ole, nyt vaan loppuu laiskottelu ja alkaa jotain tapahtuakin. Huomenna tosiaan lähdetään maalle metsittymään, toivottavasti tämä kahden viikon irtiotto kaupunkiarjesta on koirille yhtä rentouttavaa kuin ihmisille. Junailu vähän jännittää, toivottavasti ei ole kovin paljon koirallisia kanssamatkustajia, voi tulla vähän stressaavat 4 tuntia. 

Tosiaan seuraavaan kahteen viikkoon ei postauksia tule, mutta elokuulla onkin sitten paljon kerrottavaa. Luumäki RN lähestyy, sinne lähdetään tällä kertaa vain Lilon kanssa, mutta Helsingin ryhmikseen elokuun lopulla olisi tarkoitus ilmoittaa molemmat. Nyt vaan ahkeraa nurmitreeniä Norrisille, voi olla poitsulla vähän keskittymisvaikeuksia, varsinkin kun tytöt on alkanu viime viikkoina kiinnostaa aina vaan enemmän. Lilo on ollut tavallista äreämpänä viime päivät, olisikohan sille ensimmäistä kertaa tulossa juoksut "ajallaan", eikä 9kk välein niin kuin yleensä... Ainakin karva on kadonnut jo aikoja sitten ja pientä kiharaa on jo reisissä havaittavissa... Kunhan talvelle kasvattaisi, vuoden loppuun onkin sitten vähän enemmän näyttelysuunnitelmia. 

Toissapäivänä oltiin Lilon kanssa mätsäröimässä taas pitkästä aikaa, pääsin tällä kertaa kuvaamaankin hieman enemmän kun ei sattunut tuttuja paikalle. Ihan järkyttävää kehäkäytöstä, koko ajan nenä maassa ja keskittyminen rakoili, silti tuloksena PUN4! Täytyy sanoa että olin yllättynyt, mutta kaipa se onnistui näyttämään parhaat puolensa juuri kun tuomari sattui meihin päin katsomaan. Kiva kun oli kerrankin miestuomari, tosi hyvää harjoitusta, Lilohan pelkäsi pentuna miestuomareita vieläkin enemmän kuin naisia. Ollaan kyllä pitkä matka kuljettu tuon käytöksen kanssa, ekassa näyttelyssä meinasi hypätä syliin pöydältä, nyt pysyy hienosti paikallaan, mitä nyt vähän nojailee poispäin. Toivottavasti yhtä hieno kehityskaari nähdään Norpankin kanssa ;) 

Mysteerinorppa

Maanantaina käytiin taas Norpan kanssa fyssarilla ja tällä kertaa saatiin vähän jotain selvillekin. Vasen kinner on hieman löysempi kuin oikea ja sitä nyt jumppaillaan sitten seuraavat kaksi kuukautta. Syksyllä siis seuraava fyssarikäynti. Viimekertaista lannerangan/selän aristelua ei nyt tuntunut olevan yhtään ja fyssari arvelikin tämän olevan vain sekundääristä tästä takajalkojen epäsymmetriasta johtuen. Seuraillaan seuraillaan... Kaikenlainen rankempi harrastaminen on nyt bannissa kunnes saadaan tämä ongelma joko fiksattua tai kartoitettua vielä vähän paremmin.  Nyt vaan jumpataan ja toivotaan että lähtee tuo toinenkin kinner vahvistumaan. Huomenna mennään vielä varmuuden vuoksi selkäkuviin ja samalla silmätarkkiin. 

Norris oli jo oikein hyvin edistynyt tämän vähän käsistä lähteneen remmirähjäysongelman kanssa kunnes kohdattiin päivälenkillä juoppoporukka joilla oli mukana kaksi suurta irtiolevaa koiraa... Sen jälkeen haukuttiin sitten kaikki, jopa pienet lapset ja muuten vain epäilyttävän näköiset ihmiset. Nyt tästä on kulunut jo viikko ja vähän edistystä on tapahtunut, mutta selvästi Norris on lähtenyt vielä enemmän puolustuskannalle kuin aikaisemmin. Viikon päästä lähdetään maalle sukuoimaan, pääsee Norriskin vähän rentoutumaan, vaikka kauhulla kyllä odotan kuinka metsittynyt se sitten on kun kuun lopussa palataan kaupunkiin. 

En saanut syksyksi koulupaikkaa ammattikoulusta, joten aikuislukio kutsuu varmaankin sitten lokakuussa. Vähän oon miettinyt että pitäiskö mun muuttaa täältä pääkaupungin hulinasta jonnekkin vähän hiljaisemmalle alueelle tuon tättähäärän kanssa, tuntuu että se stressaa muutenkin kuin vain koirien läheisyydessä, julkisilla liikkuminen ja muu kaupungin hulina tuntuu hermostuttavan sitä aina vaan enemmän. Täytyy nyt vielä tämä syksy katella miten tuo kroppa lähtee kehittymään ja katsoa muuttuuko käytös. 

Voi mun pientä ♥