Teinit...

Mä ihan tosissani sillon kolme vuotta sitten luulin että Lilo oli jotenkin erikoisrasittava pentu. Se haukkui kaikelle, tuhosi kirjoja ja konserttilippuja yksin ollessaan ja oli mun mielestä kauheen energinen. Pyhpah. Norrikseen verrattuna Lilo ei ollut mitään. Okei, Norris ei oo tuhonnut vielä mitään, vähän se yritti pari kuukautta sitten jatkaa tuota Lilon seinäremonttia, mutta ihan yhdestä-kahdesta kiellosta lopetti eikä oo sen jälkeen koskenu mihinkään. Lilo myös kiskoi pehmoleluilta korvia ja kaikkia mahdollisia irtoavia ulokkeita irti, Norris ei oo tätäkään tehnyt. Mutta voi herranjumala sillä ei virta lopu sitten millään. Sisällä se on ihan fine, ei riehu mitenkään erityisen paljon, mutta ulkona purkaa energiaa ihan turhiin ja tyhmiin juttuihin. Kiskoo hihnassa kuin paraskin vetokoira ja haukkuu kaikelle mitä vois pitää vähän jännänä. 

Mulla on tosta remmirähjäämisestä kokemusta, Lilolla on paha tapa huutaa myös. Lilolla se menee kuitenkin enemmän pelkoaggression piikkiin, se on selvästi arempi kuin Norris, sekä ihmisiä, koiria, että postilaatikoita täytyy välillä komentaa. Norriksella uskon tuon johtuvan enemmän tekemisenpuutteesta ja ihan vaan iästäkin, se alkaa olla vähän tollanen murkku&mörköikäinen. 

Oon koittanut väsyttää Norrista sisällä ihan treenaamalla ja antamalla ruuan nappulaosan aktivointipallossa. On se ehkä vähän auttanut, mutta selvästi tuo kaipaa paljon tekemistä. Huomenna käydään tasapainotyynyostoksilla ja aloitellaan sillä temppuilu, tänään tarttui Mustista ja Mirristä mukaan uusi naksutin niiden miljoonan kadonneen tilalle. Nyt alkaa kyllä tehotreenaus meillä, täytyy tuo ylimääräinen energia kanavoida johonkin järkevään. Huomenna olis taas mahdollisuus lähteä hallille treenaamaan, en oo vielä päättänyt otanko Liloa mukaan, periaatteessa juoksuisen saa pöksyjen kanssa viedä, mutta en tiedä kuinka halukas neiti on tekemään. Norris kyllä lähtee, katsekontaktitreeniä tekemään häiriöön ja kai me vähän jotain putkirallattelua voitais taas treenata :)

Pikku-Lilo ♥