Harrastuspohdintaa

Tässä viimeaikoina treenatessa on välillä ihan ihmeellisiäkin ajatuksia pyörinyt mielessä. Esimerkiksi että seuraavaa koiraa voisi alkaa miettiä ihan täysin agilityn kannalta... Mites tässä nyt näin kävi? :D

© Malena Lindgren

Norris on osoittanut olevansa hurjan lahjakas ja lupaava agilitysheltti, se on estehakuinen, irtoaa hyvin ja mikä tärkeintä, tykkää hommasta ihan mielettömästi. Toki se on vielä nuori ja koska ohjaajakin on niin tuore harrastaja, tulee varmasti vielä kompastuskiviä ja matka mahdollisiin kisoihin voi olla pitkä. Hyvältä kuitenkin näyttää tässä vaiheessa. Keväällä keskitytään opettelemaan yhteistä kieltä ja tutustutaan lisää tähän meidän yhteistyökuvioon. Opetellaan lisää esteitä, keppejä aletaan katselemaan varmaan seuraavaksi ja tehdään paljon töitä lihasten kasvattamisessa. Loppukeväästä käydään ehkä muutamat putkirallit/supermöllit kokeilemassa. Seuraan ja johonkin treeniryhmään pääsy olis ihan huippujuttu, mutta luulen että se jää syksylle kun saan kortin ja auton käyttöön. 

Näyttelykäytös on vielä vähän hakusessa, sitä varten treenaillaankin nyt ahkerasti, ensimmäiset viralliset näyttelyt tulevatkin jo aika pian, maaliskuun lopulla! Kosketuskeppi lähti eilen tilaukseen, yritetään sen avulla saada tuo ravaaminen paremmalle mallille. Sillä on hieno liike ja hieno rakenne, mutta niitä on vaikea tuoda esiin kun koira riuhtoo hihnanpäässä kuin paraskin rodeoponi. ;) Näyttelyissä tullan tänä vuonna kiertämään aika ahkeraan, kesällä olisi suunnitelmissa kuukauden roadtrip pohjoiseen ja vähän mieli tekisi ulkomaillekin. Riippuu nyt vaan kyydeistä miten paljon päästään kiertämään. Loppuvuodesta tosiaan on jo todennäköisesti auto omasta takaa ja sitten pääsee reissaamaan huoletta. :)

Lilon kanssa mulla on tällä hetkellä todellinen motivaatiopula. Se perseilee ihan hävyttömästi hallilla, kuumuu ihan liikaa ja keskittyminen on tiessään heti parin toiston jälkeen. Oon vähän alkanut miettiä että ehkä toi ei oo sittenkään sen laji. Kyllä mä jatkossa otan Lilon hallille mukaan, mutta voi olla että sen kanssa jäädään möllitasolle. Tehdään vain niin paljon kuin tuntuu kivalta. Pari viikkoa sitten mulla meni ihan totaalisesti hermot ja teki vain mieli heittää koirat autoon ja istua nurkkaan murjottamaan. Lilon kanssa lopetettiin sitten siihen, otettiin vähän seuruuta, pari paikkista ja laskettiin vähän kierroksia. Hyvin se siitä rauhoittui, mutta jäi silti paha maku suuhun tuosta treenikerrasta. Oon nyt tällä viikolla tehnyt aika paljon tokoa sen kanssa ja harjoitellut kaukoja, voi olla että me lähdetäänkin ensi syksynä sitten tokoilemaan tai rally-tokoilemaan, jos ne olis vähemmän kuormittavia harrastuksia. Mätsäreissä tullaan Lilon kanssa kiertämään, siitä se tykkää ja on mätsäripaikallakin mun mielestä oikein kivassa mielentilassa, rauhallinen mutta silti innokas tekemään yhteistyötä. Näyttelyissähän me ei enää käydä kun puolen vuoden välein ajellaan masukarvat, ei viitsi puolikaljua koiraa viedä kehään. ;) Mä alan nyt etsimään taas Lilontreenausmotivaatiota ja yritetään päästä jotenkin eteenpäin tässä kevään ja kesän aikana, missä lajissa tahansa. Jos se laji ei ole agility, sitten ei ole ja ei voi mitään. Mä en väkisin ala tuon kanssa vääntämään, ihan sunnuntaiharrasteluahan sen kanssa pitikin tehdä.

Norris täytti tuossa lauantaina 9kk. Iiiso mies jo. Mä vähän jo mietiskelin että tekisi mieli ottaa tähän kolmas jo ensi vuonna, mutta toisaalta opiskelijabudjetilla ei kahden koiran kanssa harrastella kovin aktiivisesti. Katsellaan nyt rauhassa mitä tuosta Norpasta tulee. Mikään kiire mulla ei ole, luultavasti pennunetsintäänkin menee vuosi ellei kaksikin. :D Liloa odotettiin puolitoista vuotta, Norrista vuosi. Sen mä oon kuitenkin päättänyt että seuraava on narttu. Norris on ihana, just sen luontoinen koira kuin tahdoinkin, mutta en oo ihan varma jaksaisinko kahta Norrista talossa. :D